Basic HTML Version
ansa; hänen miehensä nou-
see ja ylistää häntä:
tää häntä sanoen:
hänen miehens kijttä händä.
31:29 "Paljon on naisia, toi-
mellisia menoissaan, mutta yli
niitten kaikkien kohoat sinä."
31:29 Moni tytär käyttää it-
sensä kauniisti; mutta sinä
käyt ylitse heidän kaikkein.
31:29 Moni tytär käyttä id-
zens caunist/ mutta sinä woi-
tat caicki.
31:30 Pettävä on sulous,
kauneus katoavainen; ylistetty
se vaimo, joka Herraa pelkää!
31:30 Otollinen olla on petol-
lisuus, ihana olla on turha;
vaan vaimo, joka \Herraa\
pelkää, ylistetään.
31:30 Otollinen ja ihana olla/
on turha: waan waimo/ joca
HERRA pelkä/ ylistetän.
31:31 Suokaa hänen nauttia
kättensä hedelmiä, hänen
tekonsa häntä porteissa ylis-
täkööt.
31:31 Antakaat hänelle kät-
tensä hedelmästä, ja hänen
kättensä työt kiittäkään hän-
tä porteissa.
31:31 Händä ylistetän kättens
hedelmäst/ ja hänen kätens
työt kijttäwät händä portisa.
SAARNAAJA
SALOMON SAARNAAJA
Salomon Saarnaja
1 LUKU
1 LUKU
I. Lucu
1:1 Saarnaajan sanat, Daavi-
din pojan, joka oli kuninkaa-
na Jerusalemissa.
1:1 Saarnaajan sanat, Davi-
din pojan, Jerusalemin ku-
ninkaan:
1:1 NÄmät owat saarnajan
sanat/ Dawidin pojan Jerusa-
lemin Cuningan:
1:2 Turhuuksien turhuus, sa-
noi saarnaaja, turhuuksien
turhuus; kaikki on turhuutta!
1:2 Se on suuri turhuus, sa-
noi Saarnaaja, se on suuri
turhuus, ja kaikki mitä on,
se on turhuus.
1:2 Caicki on turha/ sanoi
saarnaja/ ja caicki mitä on/
se on turha.
1:3 Mitä hyötyä on ihmiselle
kaikesta vaivannäöstänsä, jol-
la hän vaivaa itseänsä aurin-
gon alla?
1:3 Mitä on ihmisellä enem-
pi, kaikesta vaivastansa,
kuin hänellä on auringon
alla?
1:3 Mitä on ihmisellä enä
caikesta waiwastans/ cuin
hänellä on Auringon alla?
1:4 Sukupolvi menee, ja su-
kupolvi tulee, mutta maa py-
syy iäti.
1:4 Yksi suku menee pois, ja
toinen tulee jälleen; vaan
maa pysyy ijankaikkisesti.
1:4 Yxi sucu hucku/ ja toinen
tule jällens/ waan maa pysy
ijancaickisest.
1:5 Ja aurinko nousee, ja
aurinko laskee ja kiiruhtaa
sille sijallensa, josta se jäl-
leen nousee.
1:5 Aurinko ylenee ja laskee,
ja juoksee siallensa, että hän
sieltä ylenis jälleen.
1:5 Auringo ylene ja laske/
ja juoxe siallens/ että hän
sieldä ylönis jällens.
1:6 Tuuli menee etelään ja
kiertää pohjoiseen, kiertää
yhä kiertämistään, ja samalle
kierrollensa tuuli palajaa.
1:6 Tuuli menee etelään, ja
kääntyy jälleen pohjaan, me-
nee aina ympäri, ja palajaa
ympäri pyöröä jälkeen.
1:6 Hän mene etelään/ ja
palaja jällens pohjaan/ ja
tuuli mene aina ymbärins/
tuli pala ymbärpyöryä.
1:7 Kaikki joet laskevat me-
reen, mutta meri ei siitänsä
täyty; samaan paikkaan, jo-
hon joet ovat laskeneet, ne
aina edelleen laskevat.
1:7 Kaikki virrat juoksevat
mereen, ja ei meri tule kui-
tenkaan täydemmäksi. Sille
sialle, josta he juoksivat, sii-
hen he juoksivat jälleen.
1:7 Caicki wirrat juoxewat
mereen/ ja ei meri tule cui-
tengan täydemmäxi. Sille sial-
le josta he juoxit/ sijhen he
juoxewat jällens.
1:8 Kaikki tyynni itseänsä vä-
syttää, niin ettei kukaan sitä
1:8 Kaikki ovat työläät, niin
ettei kenkään sitä taida sa-
noa ulos: ei silmä suutu nä-
1:8 Caicki owat työlät/ nijn
ettei kengän taida sanoa/ ei