Basic HTML Version
Tobian kirja
2372
9:2 Waicka minä idzeni sinulle omaxi
palweliaxes andaisin/ nijn ei cuitengan
se mitän olis sinun hywäin tecois
suhten.
9:3 Cuitengin rucoilen minä/ ota tämä
palwelia ja Cameli ja mene Gabelin
tygö Ragexeen Medenis/ ja anna
hänelle tämä kirjoitus/ ja ota häneldä
se raha/ ja rucoile händä minun häihini
tuleman.
9:4 Sillä sinä tiedät/ minun Isän luke
hetket ja päiwät/ ja jos minä päiwängin
enä wijwyn/ nijn hänen sieluns tule
murhellisexi.
9:5 Ja sinä tiedät cuinga hartast Raguel
minua rucoillut on/ etten minä häneldä
kieldä taida.
9:6 SIlloin otti Engeli Raphael neljä
Raguelin palweliata/ ja caxi Cameliä/ ja
meni Ragexeen/ ja löysi Gabelin/ ja
andoi hänelle kirjoituxen/ ja sai rahan
häneldä.
9:6 Ja ilmoitti hänelle caicki mitä
tapahtunut oli Tobian pojalle ja cudzui
händä häihin.
9:7 Ja cosca he ynnä tulit Raguelin
huonesen/ löysit he Tobian pöydän
tykönä/ ja cadzo/ hän nousi heidän
tähtens/ ja annoit suuta toinen toisens.
9:8 Ja Gabel itki/ ja kijtti Jumalata/ ja
sanoi: Israelin Jumala siunatcon sinua/
sillä sinä olet cunnialisen/ hurscan ja
jumalisen miehen poica/ joca
waiwaisille paljo hywä tehnyt on.
9:9 Siunatut olcon sinun waimos ja
teidän wanhemban.
9:10 Ja Jumala andacon teidän nähdä
teidän lapsen/ ja lasten lapset
colmanden ja neljänden polween/ ja
siunattu olcon sinun sucus Israelin
Jumalalda/ joca hallidze ja wallidze
ijancaickiseen.
9:11 Ja cuin he caicki Amen sanonet
olit/ istuit he pöydän tygö/ waan he
atrioidzit ja iloidzit Jumalan pelgos.
X. Lucu .
Tobian wijpymisestä rupe wanha Tobia
emändinens suurest murhettiman/ äiti
caickein enimmän/ v. 1. Tobia lohdutta
händä/ mutta ei mitän auta/ v. 6.
Raguel nähtyäns ettei hän enä taitanut
nuorta Tobiat tykönäns pidättä/ anda
hän hänelle tyttären ja puolen hänen
tawaratans/ siuna heitä ja päästä
tyköns/ v. 8.
10:1 COsca nuori Tobia häidens tähden
cauwan oli pois/ rupeis wanha Tobia
hänen Isäns murhettiman ja sanoi: mixi
minun poican nijn cauwan pois on/ ja
mikä händä wijwyttä.
10:2 Mitämax/ Gabel on cuollut/ ja ei
kengän tahdo hänelle raha maxa.
10:3 Ja tulit sangen murhellisexi/ Tobia
ja Hanna hänen emändäns/ ja itkit
molemmin/ ettei heidän poicans
määrätyllä ajalla cotia palannut.
10:4 Ja hänen äitins itki nijn ettei hän
tahtonut idzens lohdutta anda/ ja
sanoi: Woi minun poican/ Woi minun
poican/ mixi me olem päästänet sinun
waeldaman/ meidän ainoan ilom/