Basic HTML Version
Psaltarit
1179
131:3 Israel toiwocan HERran päälle
hamast nyt ja ijancaickiseen.
CXXXII. Psalmi .
LAT. CXXXI. RUcous/ että Jumala
lupauxens jälken/ tahdois wäkewällä
kädelläns suojella hänen Templins/
jonga Dawid aicoi raketa Jerusalemijn/
hänen pyhän nimens cunniaxi/ ja
Jumalan palweluxen lisändymisexi/ v. 1.
ihastu suuresti Jumalan asumasiast/ v.
8. rucoile mailmallisen hallituxen edest/
v. 10. weisa Christuxest ja hänen
waldacunnastans/ joca oli tulewa
Dawidin siemenestä/ v. 11. ja Zionist/
se on/ Jumalan oikiasta seuracunnasta/
josa HERra tahto lewätä ja asua/ v. 13.
132:1 Weisu corkeimmas Chuoris.
MUista HERra Dawidita/ ja caicke
hänen waiwans.
132:2 Joca HERralle wannoi/ ja lupais
lupauxens Jacobin wäkewälle.
132:3 En minä mene minun huoneni
majaan/ engä wuoteseni pane maata.
132:4 En minä anna silmäini unda
saada/ engä silmälautaini torckua.
132:5 Sijhenasti cuin minä löydän sian
HERralle/ Jacobin wäkewän asumisexi.
132:6 Cadzo/ me cuulimma hänestä
Ephratas/ me olemma sen löynnet
medzän kedoisa.
132:7 Me tahdomma hänen asuinsioins
mennä/ ja cumarta hänen jalcains
astinlaudan edes.
132:8 Nouse HERra sinun lepoos/ sinä
ja sinun wäkewydes Arcki.
132:9 Anna sinun Pappis puke heitäns
wanhurscaudella/ ja sinun pyhäs
riemuitcan.
132:10 Älä ota pois sinun woidellus
hallitust/ sinun palwelias Dawidin
tähden.
132:11 HERra on wannonut Dawidille
totisen walan/ ja ei hän sijtä wilpistele/
sinun ruumis hedelmästä minä istutan
sinun istuimelles.
132:12 Jos sinun lapses minun lijttoni
pitäwät ja minun todistuxeni/ jotca
minä heille opetan/ nijn heidän lapsens
myös sinun istuimellas istuwat
ijancaickisest
132:13 Sillä HERra on Zionin walinnut/
ja halaja siellä asua.
132:14 Tämä on minun lepon
ijancaickisest/ täsä minä tahdon asua:
sillä se minulle kelpa.
132:15 Minä siunan heidän elatuxens/
ja hänen köyhillens kyllä annan leipä.
132:16 Hänen Pappins minä puetan
autuudella/ ja hänen pyhäns pitä
riemuidzeman.
132:17 Siellä minä annan puhjeta
Dawidin sarwen/ minä walmistin
kyntiläni woideltulleni.
132:18 Hänen wihollisens minä häpiällä
puetan/ mutta hänen päälläns cucoista
hänen cruununs.
Vers.6. Hänestä) se on/ sijtä siasta. v. 8.
Wäkewydes) se on/ sinun jaloudes. v.
18. Cruununs) se on/ waldacundans.