Basic HTML Version
Hiobin Kirja
1014
hurscat hämmästywät nähdesäns
wiatoinda nijn cowin waiwattawan/ v. 6.
nuhtele wastahacoisians heidän
tyhmydens tähden/ että he nijn
taitamattomast arwoittelewat hänen
wiheljäisydestäns/ v. 10. joca nijn suuri
on/ ettei hän toiwo sijtä pääsewäns/
waan cuolewans ja haudattawans/ v.
11.
17:1 MInun hengen on heicko/ minun
päiwäni owat lyhetyt/ ja hauta on käsis.
17:2 En minä ketäkän pettänyt/ ja
cuitengin minun silmäni täyty olla
murhes.
17:3 Jos sinä tahdoisit minulda
tacausta/ cuca minun tacais?
17:4 Ymmärryxen olet sinä heidän
sydämistäns kätkenyt/ sentähden et
sinä corgota heitä.
17:5 Hän kersca ystäwilläns saalistans
lujast/ mutta hänen lastens silmät pitä
waipuman.
17:6 Hän on minun pannut
sananlascuxi Canssan secaan/ ja pilcaxi
heidän keskellens.
17:7 Minun caswon on mustettu minun
suruni tähden/ ja caicki minun jäseneni
owat nijncuin warjo.
17:8 Tästä hurscat hämmästywät/ ja
wiattomat asettawat heitäns
ulcocullatuita wastan.
17:9 Hurscas pysy tielläns/ ja jolla on
puhtat kädet/ se pysy wahwana.
17:10 Käändäkät sijs teitän caicki ja
tulcat/ en minä cuitengan löydä yhtän
taitawata teistä.
17:11 Minun päiwäni owat culunet/
minun aiwoituxeni owat hajotetut/ cuin
minun sydämesäni olit:
17:12 Ja owat yöstä päiwän ja päiwästä
yön tehnet.
17:13 Ja ehkä minä cauwan odotaisin/
nijn on cuitengin hauta minun huonen/
ja minun wuoten pimeydesä tehty.
17:14 Mätänemisen minä cudzuin
Isäxeni/ ja madot äitixeni ja sisarixeni.
17:15 Mitästä minun pitä odottaman?
ja cuca otta minun toiwostani waarin?
17:16 Hautaan se mene/ ja maca
minun cansani mullas.
Vers.2. Pettänyt) hywästä mielestäns: ja
nijn ei hän puhu täsä tapaturmaisest
heickoudest/ Psal. 19:15. v. 16.
Hautaan) HERra wie omans helwettijn/
ja sieldä ulos jällens/ 1. Sam.2:6.
XVIII. Lucu .
BIldad taas tahto osotta Hiobin ollen
jumalattoman/ ja ansainnen tämän
waiwan/ että Jumala nijn hirmuisest
händä rangaise: ja nuhtele ettei hän
tottele hänen neuwons/ v. 1. juttele/
cuinga jumalattomalla ei ole
pysywäistä onne maan päällä/ waan
Jumala curitta händä moninaisilla
waiwoilla/ v. 5. hänen majans jää
kylmille/ v. 14. ja cuole ilman sikiöitä/ v.
19. hänestä ihmetellen sanotan: tämä
on sen asuinsia/ joca Jumalan cadzoi
ylön/ v. 21.