Basic HTML Version
Hiobin Kirja
1013
cuitengan mene minusta pois.
16:7 Mutta nyt hän saatta minulle
waiwaisuden/ ja särke minun coconans.
16:8 Hän on tehnyt minun rypyisexi/ ja
todista minua wastan.
16:9 Minun wastaiseisojan nouse
minua wastan/ ja sano minua wastan.
Hänen wihans rewäise minun/ ja joca
minua wiha/ kiristele hambaitans
minun päälleni/ ja minun wiholliseni
silmät kijluwat minun päälleni.
16:10 He ammotit suuns minua
wastan/ ja owat minua häpiällisest
poskelle piesnet/ he owat sammuttanet
heidän wihans minun päälleni.
16:11 Jumala on minun hyljännyt
wäärille/ ja on andanut minun tulla
jumalattomain käsijn.
16:12 Minä olin ricas/ waan hän on
tehnyt minun paljaxi/ hän on tarttunut
minun caulani/ ja on särkenyt minun/
ja pannut minun malixi.
16:13 Hän on pijrittänyt minun
nuolillans/ ja on rewäisnyt minun
munascuuni/ eikä säästänyt. Hän on
wuodattanut minun sappeni maan
päälle/ hän on haawoittanut minun
yhdellä haawalla toisen perän.
16:14 Hän carcais minun päälleni
nijncuin jocu wäkewä.
16:15 Minä ombelin säkin minun
nahcani päälle/ ja laskin sarweni
muldaan.
16:16 Minun caswoni owat pullistunet
itcusta/ ja silmäni culmat piminnet.
16:17 Ehkei cuitengan minun kädesäni
ole wäärys/ ja minun rucouxen on
puhdas.
16:18 Maa älä peitä minun wertani/ ja
älkän olco minun pargulleni sia.
16:19 Ja cadzo/ minun todistajani on
taiwas/ ja joca minun tunde/ on
corkeudes.
16:20 Minun ystäwäni owat minun
pilckajani: mutta minun silmäni
wuodattawat kyynelitä Jumalan tygö.
16:21 Jos jocu taidais oikeudelle käydä
Jumalan cansa/ nijncuin ihmisen lapsi
lähimmäisens cansa.
16:22 Mutta määrätyt wuodet owat
tullet/ ja minä menen sitä tietä pois/
jota en minä ikänäns palaja.
Vers.8. Todista) se on/ heidän apuns on
caicki minua wastan. v. 15. Sarweni) se
on/ minun waldani/ woimani ja
herrauteni/ johonga minä luotin. v. 19.
Todistajani on taiwas) Ramattu sano
Jumalan asumasian olewan taiwas/
hänen mittamattoman Majestetins ja
cunnians tähden/ ehkei hän ainoastans
ole taiwas/ waan myös hänen
jumalisella läsnäolemisellans täyttä
taiwan ja maan/
XVII. Lucu .
HIob sano wielä idzens wiattomaxi/ v.
1. walitta wastahacoistens
ymmärtämättömyttä/ ja uhca heille
rangaistusta/ v. 4. napise/ nijncuin se
jolla suuri ahdistus olis/ Jumalata
wastan/ että hän on pannut hänen
sananlascuxi Canssan secaan/ nijn että