Basic HTML Version
ja uhraamaan hänelle. Ja
siellä oli kaksi Eelin poikaa,
Hofni ja Piinehas, Herran
pappeina.
\Herralle\ Zebaotille; ja siel-
lä oli kaksi Elin poikaa,
Hophni ja Pinehas, \Herran\
papit.
Siloon HERralle Zebaothille.
Ja siellä oli caxi Elin poica
Hophni ja Pinehas HERran
Papit.
1:4 Niin Elkana eräänä päivä-
nä uhrasi. Ja hänellä oli ta-
pana antaa vaimollensa Pe-
ninnalle ja kaikille tämän po-
jille ja tyttärille määräosat.
1:4 Ja sinä päivänä, jona El-
kana uhrasi, antoi hän
emännällensä Peninnalle ja
kaikille hänen pojillensa ja
tyttärillensä osat.
1:4 Ja sinä päiwänä jona El-
kana uhrais/ andoi hän
emännällens Penninnalle ja
caikille hänen pojillens ja tyt-
tärillens osat.
1:5 Mutta Hannalle hän antoi
kahdenkertaisen osan, sillä
hän rakasti Hannaa, vaikka
Herra oli sulkenut hänen koh-
tunsa.
1:5 Mutta Hannalle antoi
hän yhden osan murehtien,
sillä hän rakasti Hannaa;
mutta \Herra\ oli sulkenut
hänen kohtunsa.
1:4 Mutta Hannalle andoi hän
osan murehtien: sillä hän ra-
casti Hanna: mutta HERra oli
sulkenut hänen cohtuns.
1:6 Ja hänen kilpailijattarensa
kiusasi häntä kiusaamistaan
suututtaaksensa häntä, koska
Herra oli sulkenut hänen koh-
tunsa.
1:6 Ja hänen vainoojansa
vaivasi häntä ja soimasi hä-
nelle, että \Herra\ oli sulke-
nut hänen kohtunsa.
1:5 Ja hänen wainojans wai-
wais händä/ ja soimais hä-
nelle/ että HERra oli sulkenut
hänen cohtuns.
1:7 Ja näin tapahtui joka
vuosi, niin usein kuin hän
meni Herran huoneeseen.
Niinpä Peninna nytkin kiusasi
häntä, ja hän itki eikä syönyt
mitään.
1:7 Ja niin hän teki joka
vuosi, kuin he menivät
\Herran\ huoneesen, ja
saatti hänen murheelliseksi.
Mutta hän itki ja ei syönyt.
1:7 Ja nijn hän teki jocawuo-
si/ cosca he menit HERran
huoneseen/ ja saatti hänen
murhellisexi. Mutta hän itki/
ja ei syönyt.
1:8 Silloin hänen miehensä
Elkana sanoi hänelle: "Hanna,
mitä itket, miksi et syö ja
miksi olet noin apealla mielel-
lä? Enkö minä ole sinulle
enempi kuin kymmenen poi-
kaa?"
1:8 Ja Elkana hänen mie-
hensä sanoi hänelle: Hanna,
mitäs itket? ja miksi et syö?
ja minkätähden sinun sydä-
mes on murheellinen? enkö
minä sinulle parempi ole
kuin kymmenen poikaa?
1:8 Ja Elkana hänen miehens
sanoi hänelle: Hanna/ mitäs
itket? ja mixes syö? ja mingä-
tähden sinun sydämes on
nijn murhellinen? engö minä
sinulle parambi ole cuin
kymmenen poica?
1:9 Kun he sitten olivat syö-
neet ja juoneet Siilossa ja
pappi Eeli istui istuimellaan
Herran temppelin ovenpieles-
sä, nousi Hanna
1:9 Niin nousi Hanna, sitte-
kuin hän oli syönyt ja juonut
Silossa; ja pappi Eli istui is-
tuimella \Herran\ templin
pihtipielen tykönä,
1:9 NIin nousi Hanna/ sijtte-
cuin hän oli syönyt ja juonut
Silos ( ja Pappi Eli istui is-
tuimella HERran templin pihti-
pielen tykönä )
1:10 ja rukoili Herraa mieli
murheellisena, itki katkerasti
1:10 Ja Hanna oli sangen
katkeralla sydämellä, ja ru-
koili \Herraa\, ja itki har-
taasti,
1:10 Ja hän oli sangen cat-
keralla sydämellä/ ja rucoili
HERra/ ja itki hartast.
1:11 ja teki lupauksen sano-
en: "Herra Sebaot, jos sinä
katsot palvelijattaresi kurjuut-
ta, muistat minua etkä unho-
ta palvelijatartasi, vaan annat
palvelijattarellesi miehisen
1:11 Ja lupasi lupauksen,
sanoen: \Herra\ Zebaot! jos
sinä armossa katsoisit piikas
ahdistusta, muistaisit minua
ja et unhottaisi piikaas, mut-
ta antaisit piialles pojan; niin
minä annan hänen
1:11 Ja lupais hänelle lu-
pauxen/ sanoden: HERra Ze-
baoth/ jos sinä cadzoisit si-
nun pijcas waiwaisutta/ muis-
taisit ja et unhotais sinun
pijcas/ mutta andaisit sinun