Basic HTML Version
dessään matkalla Juudan
maahan
tiellä palataksensa Juudan
maalle,
1:8 sanoi Noomi molemmille
miniöillensä: "Menkää, palat-
kaa kumpikin äitinne kotiin.
Herra tehköön teille laupeu-
den, niinkuin te olette vaina-
jille ja minulle tehneet.
1:8 Sanoi Noomi kahdelle
miniällensä: menkäät ja pa-
latkaat kukin teidän äitinne
huoneesen: tehköön \Herra\
teille laupiuden, niinkuin te
olette niille kuolleille ja mi-
nulle tehneet!
1:8 Sanoi Naemi cahdelle
miniällens: mengät ja palait-
cat teidän äitein huoneseen/
tehkön HERra teille laupiuden
nijncuin te olette nijlle cuol-
luille ja minulle tehnet.
1:9 Herra suokoon, että sai-
sitte turvan kumpikin miehen-
ne kodissa." Ja hän suuteli
heitä. Mutta he korottivat ää-
nensä ja itkivät
1:9 \Herra\ antakoon teidän
kummankin löytää levon
miehensä huoneessa! Ja hän
suuta antoi heidän, ja he ko-
rottivat äänensä ja itkivät,
1:9 HERra andacon teidän
löytä lewon cummangin hä-
nen miehens huones. Ja hän
suuta andoi heidän/ ja he
corgotit änens ja itkit.
1:10 ja sanoivat hänelle: "Me
seuraamme sinua sinun kan-
sasi luo."
1:10 Ja sanoivat hänelle: si-
nun kanssas me käymme
kansas tykö.
1:10 Ja sanoit hänelle: me
käymme cansas sinun Cans-
sas tygö.
1:11 Mutta Noomi vastasi:
"Kääntykää takaisin, tyttäreni;
miksi te lähtisitte minun
kanssani? Voinko minä enää
saada poikia miehiksi teille?
1:11 Mutta Noomi sanoi: pa-
latkaat, tyttäreni: miksi te
tahdotte minun kanssani
käydä? kuinka minä taidan
lapsia saada minun kohdus-
sani teille mieheksi?
1:11 Mutta Naemi sanoi: pa-
laitcat minun tyttäreni/ mixi
te tahdotte minun cansani
käydä? cuinga minä taidan
lapsia saada minun cohtuuni/
teille miehixi?
1:12 Kääntykää takaisin, tyt-
täreni, menkää, sillä minä
olen liian vanha joutuakseni
miehelään. Vaikka ajattelisin-
kin: 'Minulla on vielä toivoa',
ja vaikka vielä tänä yönä jou-
tuisin miehelään ja synnyttäi-
sin poikia,
1:12 Palatkaat, minun tyttä-
reni, ja menkäät, sillä minä
olen ylen vanha miestä otta-
maan; ja vaikka minä sanoi-
sin: se on toivottava, että
minä ottaisin tänä yönä itsel-
leni miehen ja synnyttäisin
poikia,
1:12 Palaitcat minun tyttäreni
ja mengät matcaan: sillä mi-
nä olen ylön wanha miestä
ottaman/ ja waicka minä sa-
noisin: se on toiwottapa/ että
minä ottaisin tänä yönä idzel-
leni miehen/ ja sijtäisin poi-
kia.
1:13 ette kai te kuitenkaan
odottaisi, kunnes he kasvaisi-
vat suuriksi, ette kai te kui-
tenkaan sulkeutuisi huonee-
seen ja olisi miehelään me-
nemättä. Ei, tyttäreni; minä
olen hyvin murheissani teidän
tähtenne, sillä Herran käsi on
sattunut minuun."
1:13 Kuinka te odottaisitte
niinkauvan kuin ne suureksi
tulisivat? Ja kuinka te tai-
datte viivyttää, ettette ota
miestä? Ei, minun tyttäreni:
sillä minä suuresti murehdin
teidän tähtenne, ja \Herran\
käsi on sattunut minuun.
1:13 Cuinga te odotatte nijn-
cauwan cuin ne suurexi tule-
wat/ ja cuinga te taidatte
wijwyttä/ ettet te ota miestä?
ei millän muoto minun tyttä-
reni: sillä minä suurest mur-
hetin teidän tähten/ ja HER-
ran käsi on sattunut minuun.
1:14 Niin he korottivat vielä
äänensä ja itkivät. Silloin Or-
pa suuteli anoppiaan jäähy-
väisiksi, mutta Ruut riippui
kiinni hänessä.
1:14 Niin he korottivat ää-
nensä ja itkivät vielä har-
taammasti; ja Orpa antoi
suuta anoppinsa, mutta
Ruut riippui hänessä.
1:14 NIin he corgotit änens
ja itkit wielä hartammast/ ja
Arpah andoi suuta anoppins/
waan Ruth jäi hänen tygöns.
1:15 Ja Noomi sanoi: "Katso,
kälysi on kääntynyt takaisin
1:15 Mutta hän sanoi hänel-
le: katsos, kälys on palannut
1:15 Mutta hän sanoi hänelle:
cadzos/ sinun kälys on pa-