Basic HTML Version
velija, lähettää tervehdyksen
kahdelletoista hajalla asuvalle
sukukunnalle.
menelle sukukunnalle, jotka
hajalla ovat, toivottaa terve-
yttä!
Cahdelletoistakymmenelle su-
cucunnalle/ jotca hajalla
owat/ toiwotta terweyttä.
1:2 Veljeni, pitäkää pelkkänä
ilona, kun joudutte moninai-
siin kiusauksiin,
1:2 Minun rakkaat veljeni,
pitäkäät se sulana riemuna,
kuin te moninaisiin kiusauk-
siin lankeatte,
1:2 MInun rackat weljeni/
pitäkät se sulana riemuna/
cosca te moninaisijn kiu-
sauxijn langette/
1:3 tietäen, että teidän us-
konne kestäväisyys koetuksis-
sa saa aikaan kärsivällisyyttä.
1:3 Tietäen, että teidän us-
konne koettelemus vaikuttaa
kärsivällisyyden.
1:3 Tieten että teidän vscon-
ne coettelemus/ jos se
muutoin toimellinen on/
waicutta kärsimisen:
1:4 Ja kärsivällisyys tuotta-
koon täydellisen teon, että te
olisitte täydelliset ja eheät
ettekä missään puuttuvaiset.
1:4 Mutta olkoon kärsivälli-
syydellä täydellinen työ, että
te täydelliset ja kokonaiset
olisitte ja ei missään puuttu-
vaiset.
1:4 Mutta kärsimys haman
loppun asti wahwana pysy/
että te täydelliset ja coconai-
set olisitta/ ja ei misän
puuttuwaiset.
1:5 Mutta jos joltakin teistä
puuttuu viisautta, anokoon
sitä Jumalalta, joka antaa
kaikille alttiisti ja soimaamat-
ta, niin se hänelle annetaan.
1:5 Mutta jos joltain teistä
viisautta puuttuis, hän ano-
kaan sitä Jumalalta, joka
hänelle antaa yksinkertaises-
ti, ja ei soimaa, ja se hänelle
annetaan.
1:5 MUtta jos joldain teisä
wijsautta puuttuis/ hän ano-
can sitä Jumalalda/ joca
jocaidzelle anda yxiker-
taisest/ ja ei soima/ nijn
se hänelle annetan.
1:6 Mutta anokoon uskossa,
ollenkaan epäilemättä; sillä
joka epäilee, on meren aallon
kaltainen, jota tuuli ajaa ja
heittelee.
1:6 Mutta anokaan uskossa
epäilemättä; sillä joka epäi-
lee, se on meren aallon kal-
tainen, joka tuulelta ajetaan
ja liikutetaan,
1:6 Mutta hän anocan
vscos/ epäilemät: sillä joca
epäile/ se on meren allon
caltainen/ joca tuulelda aje-
tan ja lijcutetan.
1:7 Älköön sellainen ihminen
luulko Herralta mitään saa-
vansa,
1:7 Älkään se ihminen luul-
ko jotakin Herralta saavansa.
1:7 Älkän sencaltainen ihmi-
nen luulco/ jotain HERralda
saawans.
1:8 kaksimielinen mies, epä-
vakainen kaikilla teillään.
1:8 Epäileväinen mies horjuu
kaikissa teissänsä.
1:8 Epäilewä horju caikis hä-
nen teisäns.
1:9 Alhainen veli kerskatkoon
ylhäisyydestään,
1:9 Mutta veli, joka nöyrä on,
kehukaan korotuksestansa;
1:9 Mutta yxi weli/ joca
nöyrä on/ kehucan hänen
corgotuxestans.
1:10 mutta rikas alhaisuudes-
taan, sillä hän on katoava
niinkuin ruohon kukka.
1:10 Ja taas, joka rikas on,
(se kehukaan) alentamises-
tansa; sillä niinkuin ruohon
kukoistus pitää hänen ka-
tooman pois.
1:10 Ja taas/ joca ricas
on/ hän kehucan hänen
alendamisestans. Sillä nijncuin
ruohon cucoistus poiscatoa.
1:11 Aurinko nousee heltei-
neen ja kuivaa ruohon, ja sen
kukka varisee, ja sen muodon
sulous häviää; niin on rikas-
kin lakastuva retkillänsä.
1:11 Sillä aurinko nousi hel-
teen kanssa ja kuivasi ruo-
hon, ja sen kukkanen varisi,
ja hänen kauneutensa kato-
si; niin myös rikkaan pitää
teissänsä lakastuman.
1:11 Auringo coitta helten
cansa/ ja ruoho taipu/ ja
hänen cuckaisens warise/ ja
hänen cauneudens lacastu/
nijn myös sen rickan pitä ta-
waroistans taipuman.