Basic HTML Version
distuksessa ovat.
1:5 Sillä samoin kuin Kristuk-
sen kärsimykset runsaina tu-
levat meidän osaksemme,
samoin tulee meidän osak-
semme myöskin lohdutus
runsaana Kristuksen kautta.
1:5 Sillä niinkuin Kristuksen
kärsimys on paljo tullut mei-
dän päällemme, niin myös
meille tulee paljo lohdutusta
Kristuksen kautta.
1:5 Sillä nijncuin Christuxen
kärsimisest on meille paljo:
nijn myös meille tule paljo
lohdutust Christuxen cautta.
1:6 Mutta jos olemme ahdis-
tuksessa, niin tapahtuu se
teille lohdutukseksi ja pelas-
tukseksi; jos taas saamme
lohdutusta, niin tapahtuu se-
kin teille lohdutukseksi, ja se
vaikuttaa, että te kestätte
samat kärsimykset, joita me-
kin kärsimme; ja toivomme
teistä on vahva,
1:6 Mutta jos meitä vaiva-
taan, niin se tapahtuu teille
lohdutukseksi ja autuudeksi,
joka vaikuttaa niiden vaivain
kärsivällisyydessä, joita
myös me kärsimme, eli jos
meitä lohdutetaan, niin se
tulee teille lohdutukseksi ja
autuudeksi; ja meidän toi-
vomme on vahva teistä:
1:6 Mutta ehkä mikä meillä
olis waiwa eli lohdutus/ nijn
se tule teidän hywäxen: jos
se on waiwa/ nijn tapahtu
teille lohdutuxexi ja autuudexi.
1:7 ( Joca idzens osotta/ jos
te nijn kärsiwälisest kärsitte/
cuin me kärsimme ) Jos se
on lohdutus/ nijn se myös
tule teille lohdutuxexi ja au-
tuudexi. Meillä on myös wah-
wa Toiwo teistä/
1:7 koska me tiedämme, että
samoin kuin olette osalliset
kärsimyksistä, samoin olette
osalliset myöskin lohdutukses-
ta.
1:7 Että me tiedämme, että
niinkuin te olette kärsimi-
sessä osalliset, niin te myös
tulette lohdutuksesta osalli-
seksi.
että me tiedämme/ että nijn-
cuin te oletta kärsimisist
osalliset/ nijn te myös tuletta
lohdutuxest osallisexi.
1:8 Sillä me emme tahdo,
veljet, pitää teitä tietämättö-
minä siitä ahdistuksesta, jos-
sa me olimme Aasiassa,
kuinka ylenpalttiset, yli voi-
miemme käyvät, meidän rasi-
tuksemme olivat, niin että jo
olimme epätoivossa henges-
tämmekin,
1:8 Sillä emme tahdo salata
teiltä, rakkaat veljet, meidän
vaivaamme, joka meille Asi-
assa tapahtui: että me olim-
me sangen suuresti rasitetut
ylitse meidän voimamme,
niin että me jo meidän hen-
gestämme epäilimme.
1:8 SIllä en me tahdo salata
teildä/ rackat weljet/ meidän
waiwam/ cuin meille Asias
tapahdui: sillä me olimma
sangen suurest rasitetut/
ylidze meidän woimam/ nijn
että me jo meidän henges-
täm epäilimme:
1:9 ja itse me jo luulimme
olevamme kuolemaan tuomi-
tut, ettemme luottaisi it-
seemme, vaan Jumalaan, joka
kuolleet herättää.
1:9 Mutta me itsellämme
juuri niin päätimme, että
meidän piti kuoleman, ettei
meidän pitäisi itse päällem-
me uskaltaman, vaan Juma-
lan päälle, joka kuolleetkin
herättää,
1:9 Ja idzellämme juuri nijn
päätimme/ että meidän piti
cuoleman. Mutta se tapah-
dui/ ettei meidän pidäis idze
päällem uscaldaman/ waan
Jumalan päälle/ joca cuollet-
kin herättä.
1:10 Ja hän pelasti meidät
niin suuresta kuolemanvaaras-
ta, ja yhä pelastaa, ja hä-
neen me olemme panneet
toivomme, että hän vielä vas-
takin pelastaa,
1:10 Joka meitä niin suures-
ta kuolemasta päästi ja
päästää; ja me turvaamme
hänen päällensä, että hän
tästedeskin meitä päästää,
1:10 Joca meitä sencaltaises-
ta päästi/ ja wielä jocapäiwä
päästä/ ja me turwamma
hänen päällens/ että hän
tästedeskin meitä aina pääs-
tä/