Basic HTML Version
coista.
1:5 Vuoret järkkyvät hänen
edessänsä ja kukkulat sula-
vat. Hänen kasvojensa voi-
masta kohoaa maa, maanpiiri
ja kaikki sen asuvaiset.
1:5 Vuoret vapisevat hänen
edessänsä, ja kukkulat sula-
vat; maa palaa hänen edes-
sänsä, ja maan piiri, ja kaik-
ki, jotka siinä asuvat.
1:5 Wuoret wapisewat hänen
edesäns/ ja cuckulat hucku-
wat/ maa pala hänen
edesäns ja maan pijri/ ja
caicki jotca sijnä asuwat.
1:6 Kuka seisoo hänen tui-
muutensa edessä, ja kuka
kestää hänen vihansa heh-
kua? Hänen vihastuksensa
vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot
halkeilevat hänen edessänsä.
1:6 Ja kuka seisoo hänen
vihansa edessä? eli kuka voi
pysyä hänen hirmuisuutensa
edessä? hänen vihansa palaa
niinkuin tuli, ja kalliot loh-
keevat hänen edessänsä.
1:6 Ja cuca seiso hänen wi-
hans edes? eli cuca woi py-
syä hänen hirmuisudens
edes? hänen wihans pala
nijncuin tuli/ ja calliot lohke-
wat hänen edesäns.
1:7 Hyvä on Herra, turva ah-
distuksen päivänä, ja hän
tuntee ne, jotka häneen luot-
tavat.
1:7 \Herra\ on laupias, ja
turva hädän aikana; ja tun-
tee ne, jotka uskaltavat hä-
nen päällensä.
1:7 HERra on laupias/ ja
turwa hädän aicana/ ja tun-
de ne jotca uscaldawat hä-
nen päällens.
1:8 Mutta paisuvalla tulvalla
hän tekee lopun sen paikas-
ta; ja vihamiehiänsä hän ah-
distaa pimeydellä.
1:8 Kuin vedenpaisumus
juoksee, niin hän sen lopet-
taa; mutta hänen vihollisian-
sa hän vainoo pimeydellä.
1:8 Cosca wedenpaisumus
juoxe/ nijn hän sen lopetta/
mutta hänen wihollisians hän
waino pimeydellä.
1:9 Mitä teillä on mielessä
Herraa vastaan? Lopun hän
tekee: ei nouse ahdistus kah-
ta kertaa.
1:9 Mitä te ajattelette
\Herraa\ vastaan? Hän on
se, joka kuitenkin tekee lo-
pun; ei ahdistus kahdesti
tule.
1:9 MItä te ajatteletta HERra
wastan? hän on se joca cui-
tengin teke lopun. Eipä on-
nettomus cahdesti tule.
1:10 Sillä vaikka he olisivat
yhteenkietoutuneita kuin or-
jantappurat ja yhtä märkiä
viinistä kuin itse heidän vii-
ninsä, heidät syö tuli niinkuin
kuivat oljet - kokonansa.
1:10 Sillä niinkuin orjantap-
purat, jotka sekaseuraisin
kasvavat ja kaikkein tuo-
reimmat ovat, poltetaan
niinkuin kuivat korret;
1:10 Sillä nijncuin orjantappu-
rat/ jotca secaseuraisin cas-
wawat/ ja caickein tuorem-
mat owat/ poldetan nijncuin
cuiwat corret.
1:11 Sinusta on lähtenyt se,
jolla on paha mielessä Her-
raa vastaan, turmion hankitsi-
ja.
1:11 Niin pitää oleman se
kavala juoni, joka sinusta
tulee ulos, ja pahaa ajattelee
\Herraa\ vastaan.
1:11 Nijn pitä oleman se ca-
wala juoni/ joca sinusta tu-
le/ ja paha ajattele HERra
wastan.
1:12 Näin sanoo Herra: Ol-
koot he kuinka täysissä voi-
missa, olkoon heitä miten
paljon tahansa, heidät tuho-
taan; mennyttä he ovat. Mut-
ta jos minä olenkin vaivannut
sinua en minä sinua enää
vaivaa.
1:12 Näin sanoo \Herra\:
vaikka he ovat rauhassa, ja
heitä on tosin monta, kui-
tenkin heidän pitää maahan
hakatuksi tuleman ja mene-
män pois; sillä minä olen si-
nua nöyryyttänyt, mutta en
tahdo kuitenkaan enempää
vaivata.
1:12 Näitä sano HERra: he
tulcon hangittuna ja wäkewä-
nä nijncuin he tahtowat/ cui-
tengin heidän pitä maahan
hacatuxi tuleman/ ja mene-
män pois: sillä minä olen
sinua nöyryttänyt/ mutta en
tahdo cuitengan peräti tur-
mella.
1:13 Nyt minä särjen hänen
ikeensä painamasta sinua ja
1:13 Vaan tahdon silloin hä-
nen ikeensä sinusta särkeä,
ja reväistä rikki sinun sitees.
1:13 Waan tahdon silloin hä-
nen ikens sinusta särke/ ja