Basic HTML Version
ja Jerusalemia vastaan.
lemista.
näki Samariast ja Jerusale-
mist.
1:2 Kuulkaa, kaikki kansat;
ota korviisi, maa, ja kaikki,
mitä maassa on. Ja olkoon
Herra, Herra todistaja teitä
vastaan, Herra pyhästä temp-
pelistänsä.
1:2 Kuulkaat kaikki kansat;
sinä maa, ota vaari, ja kaik-
ki, mitä siinä on; ja Herra
\Jumala\ olkoon todistaja
teitä vastaan, Herra pyhästä
templistänsä,
1:2 CUulcat caicki Canssa/
sinä maa/ ota waari/ ja
caicki cuin sijnä on: sillä
HERran Jumalan on puhumist
teidän cansan/ ja HERran
hänen pyhästä Templistäns.
1:3 Sillä katso, Herra lähtee
asumuksestaan, astuu alas ja
polkee maan kukkuloita.
1:3 Katso, \Herra\ lähtee
siastansa, astuu alas ja pol-
kee maan korkeuksia:
1:3 Cadzo HERra lähte sias-
tans/ astu alas ja polke
maan corkeutta.
1:4 Vuoret sulavat hänen al-
lansa, ja laaksot halkeavat
niinkuin vaha tulen hohtees-
sa, niinkuin vedet, jotka
syöksyvät jyrkännettä alas.
1:4 Niin että vuoret sulavat
hänen allansa, ja laaksot
halkeevat, niinkuin meden-
vaha sulaa tulen edessä, ja
niinkuin vedet, jotka korkial-
ta alas vuotavat.
1:4 Nijn että wuoret pitä su-
laman hänen allans/ ja laxot
halkeman/ nijncuin meden-
waha sula tulen edes/ ja
nijncuin ne wedet/ jotca
wuotawat ales.
1:5 Jaakobin rikoksen tähden
tapahtuu tämä kaikki ja Israe-
lin heimon syntien tähden.
Mistä on Jaakobin rikos? Eikö
Samariasta! Ja mistä Juudan
uhrikukkulat? Eivätkö Jerusa-
lemista!
1:5 Kaikki nämät tapahtuvat
Jakobin ylitsekäymisen täh-
den, ja Israelin huoneen syn-
tein tähden. Kuka siis on
Jakobin ylitsekäymys? Eikö
Samaria? ja kutka ovat Juu-
dan korkeudet? Eikö Jerusa-
lem?
1:5 Caicki nämät tapahtuwat
Jacobin ylidzekäymisen täh-
den/ ja Israelin syndein täh-
den. Cuca sijs on Jacobin
ylidzekäymys? eikö Samaria
ole? ja cutca owat Judan
corkeudet? eikö Jerusalem
ole?
1:6 Niinpä minä panen Sama-
rian kiviraunioksi kedolle, vii-
nitarhan istutusmaaksi, syök-
sen laaksoon sen kivet ja
paljastan sen perustukset.
1:6 Minä teen Samarian kivi-
raunioksi kedolla, joka pan-
naan viinamäen ympäri, ja
vieritän hänen kivensä laak-
soon, ja särjen perustukseen
asti maahan.
1:6 Minä teen Samarian kiwi-
raunioxi kedolla/ jotca pan-
nan wijnamäen ymbärins/
wieritän heidän kiwens la-
xoon/ ja särjen perustuxen
asti maahan.
1:7 Kaikki sen jumalankuvat
särjetään, kaikki sen porton-
palkat poltetaan tulessa, ja
kaikki sen epäjumalankuvat
minä hävitän; sillä portonpal-
koista se on ne koonnut, ja
portonpalkoiksi pitää niitten
jälleen tuleman.
1:7 Kaikki heidän epäjuma-
lansa pitää rikottaman, ja
kaikki heidän palkkansa tu-
lella poltettaman, ja minä
hävitän kaikki heidän ku-
vansa; sillä he ovat porton
palkasta kootut; sentähden
pitää heidän jälleen porton
palkaksi tuleman.
1:7 Caicki heidän epäjuma-
lans pitä ricottaman/ ja
caicki heidän porton palckans
tulella poldettaman/ ja minä
häwitän caicki heidän cuwans:
sillä he owat huoran palcasta
cootut/ sentähden pitä hei-
dän jällens huoran palcaxi
tuleman.
1:8 Tämän tähden minä tah-
don valittaa ja voivotella,
käydä avojaloin ja vaipatta,
virittää valituslaulun kuin aa-
vikkosudet, suruhuudon kuin
kamelikurjet.
1:8 Sitä minun täytyy valit-
taa ja parkua, minun täytyy
riisuttuna ja alasti käydä;
minun pitää valittaman niin-
kuin lohikärmeet ja mureh-
timan niinkuin nälkäkurki.
1:8 SItä minun täyty walitta
ja parcua/ minun täyty alasti
ja paljasna käydä/ minun
pitä walittaman nijncuin Dra-
kit/ ja murehtiman nijncuin
Strutzit.