Basic HTML Version
eläimet säkkeihin, huutakoot
väkevästi Jumalaa ja käänty-
kööt itsekukin pois pahalta
tieltänsä sekä väkivallasta,
mikä heidän käsiänsä tahraa.
pitää säkkiin puetettaman,
ja heidän pitää lujasti Juma-
lan tykö huutaman. Ja jo-
kainen palatkaan pahasta
tiestänsä ja kätensä väkival-
lasta.
pitä säckijn puetettaman/ ja
heidän pitä lujasti Jumalata
huutaman. Ja jocainen palait-
can pahasta tiestäns/ ja hä-
nen kättens wäkiwallast.
3:9 Ehkäpä Jumala jälleen
katuu ja kääntyy vihansa
hehkusta, niin ettemme huku."
3:9 Kukaties Jumala taitaa
kääntyä ja katua, ja lakata
hirmuisesta vihastansa, ett-
emme huku.
3:9 Cuca tietä/ Jumala taita
käändyä ja catua/ ja lacka
hirmuisest wihastans/ etten
me hucu.
3:10 Kun Jumala näki heidän
tekonsa, että he kääntyivät
pois pahalta tieltänsä, niin
Jumala katui sitä pahaa,
minkä hän oli sanonut teke-
vänsä heille, eikä tehnyt sitä.
3:10 Kuin Jumala näki hei-
dän työnsä, että he palasivat
pahasta tiestänsä, katui Ju-
mala sitä pahaa, jota hän oli
puhunut heille tehdäksensä,
ja ei tehnytkään.
3:10 Cosca Jumala näki hei-
dän työns/ että he palaisit
pahasta tiestäns/ catui hän
sitä paha/ jota hän oli pu-
hunut heille tehdäxens/ ja ei
tehnytkän.
Joona
4 LUKU
4 LUKU
IV. Lucu
4:1 Mutta Joona pahastui
tästä kovin, ja hän vihastui.
4:1 Niin Jona pani sen kovin
pahaksensa, ja vihastui.
4:1 SIjtä närkästyi Jona san-
gen cowin/ ja pani pahaxens.
4:2 Ja hän rukoili Herraa ja
sanoi: "Voi Herra! Enkö minä
sitä sanonut, kun olin vielä
omassa maassani? Siksihän
minä ehätin pakenemaan
Tarsiiseen. Sillä minä tiesin,
että sinä olet armahtavainen
ja laupias Jumala, pitkämieli-
nen ja armosta rikas, ja että
sinä kadut pahaa.
4:2 Rukoili \Herraa\ ja sa-
noi: voi \Herra\! sepä se on,
minkä minä sanoin, kuin
minä olin vielä maassani,
sentähden minä tahdoin
myös Tarsikseen paeta; sillä
minä tiedän, että sinä Juma-
la olet armollinen, laupias,
pitkämielinen, suuresta hy-
vyydestä ja kadut pahaa.
4:2 Rucoili Jumalata/ ja sa-
noi: ah HERra/ sepä se on
cuin minä sanoin/ cosca mi-
nä olin wielä maasani/ sen-
tähden minä tahdoin myös
merelle paeta: sillä minä tie-
dän/ ettäs olet armollinen/
laupias/ pitkämielinen/ ja
suuresta hywydestä cadut
sitä paha.
4:3 Ja nyt, Herra, ota minun
henkeni, sillä kuolema on
minulle parempi kuin elämä."
4:3 Niin ota nyt, \Herra\,
minun sieluni minusta pois;
sillä minä kuolisin paremmin
kuin eläisin.
4:3 Nijn ota nyt minun sielun
minusta pois HERra/ sillä
minä cuolisin paremmin cuin
eläisin.
4:4 Mutta Herra sanoi: "Onko
vihastumisesi oikea?"
4:4 Mutta \Herra\ sanoi:
luuletkos oikein vihas-
tunees?
4:4 Mutta HERra sanoi: luu-
letcos oikein wihastunes?
4:5 Niin Joona lähti kaupun-
gista ja asettui kaupungin
itäpuolelle. Hän teki itsellensä
sinne lehtimajan ja kävi istu-
maan sen alle varjoon, kun-
nes näkisi, miten kaupungin
oli käyvä.
4:5 Ja Jona läksi kaupungis-
ta ja istui kaupungista itään
päin, ja teki siellä itsellensä
majan ja istui sen alla var-
jossa, siihenasti kuin hän
näkis, mitä kaupungille ta-
pahtuis.
4:5 JA Jona läxi Caupungist/
ja istui Caupungista itän
päin/ ja teki siellä hänellens
majan/ ja istui sen alla war-
josa/ sijhenasti cuin hän nä-
kis mitä Caupungille tapah-
duis.
4:6 Mutta Herra Jumala toi-
mitti risiinikasvin kasvamaan
Joonan pään ylitse, varjosta-
4:6 Mutta \Herra\ Jumala
toimitti yhden pensaan, joka
kasvoi Jonan ylitse, että se
4:6 Mutta HERra Jumala toi-
mitti yhden pensan/ joca
caswoi Jonan ylidze/ että se