Basic HTML Version
noden:
1:2 "Nouse, mene Niiniveen,
siihen suureen kaupunkiin, ja
saarnaa sitä vastaan; sillä
heidän pahuutensa on nous-
sut minun kasvojeni eteen."
1:2 Nouse ja mene suureen
kaupunkiin Niniveen, ja
saarnaa siinä; sillä heidän
pahuutensa on tullut minun
kasvoini eteen.
1:2 Nouse/ ja mene sijhen
suureen Caupungijn Nini-
ween/ ja saarna heille: sillä
heidän pahudens on tullut
minun caswoni eteen.
1:3 Mutta Joona nousi pae-
taksensa Tarsiiseen Herran
kasvojen edestä ja meni alas
Jaafoon ja löysi laivan, joka
oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän
suoritti laivamaksun ja astui
siihen mennäkseen heidän
kanssansa Tarsiiseen, pois
Herran kasvojen edestä.
1:3 Mutta Jona nousi ja tah-
toi paeta Tarsikseen
\Herran\ kasvoin edestä. Ja
hän tuli Japhoon, ja kuin
hän löysi haahden, joka tah-
toi Tarsikseen mennä, antoi
hän palkan, ja astui siihen
menemään heidän kanssan-
sa Tarsikseen \Herran\ kas-
voin edestä.
1:3 Mutta Jona nousi ja pa-
keni HERran edestä/ ja tah-
doi merelle/ ja tuli Japhoon.
Ja cuin hän löysi hahden/
joca tahdoi merelle mennä/
andoi hän palcan/ ja astui
sijhen/ menemän heidän
cansans merelle/ HERran
caswon edestä.
1:4 Mutta Herra heitti suuren
tuulen merelle, niin että me-
rellä nousi suuri myrsky ja
laiva oli särkymäisillään.
1:4 Niin \Herra\ antoi suu-
ren tuulen tulla merelle, ja
suuri ilma nousi merellä,
niin että haaksi luultiin rik-
kaantuvan.
1:4 NIjn HERra andoi suuren
tuulen tulla merelle/ ja suuri
ilma nousi merellä/ nijn että
haaxi luultin rickandunen.
1:5 Niin merimiehet pelkäsivät
ja huusivat avuksi itsekukin
jumalaansa. Ja he heittivät
mereen tavarat, mitä laivassa
oli, keventääkseen sitä. Mutta
Joona oli mennyt alas laivan
pohjalle ja pannut maata, ja
hän nukkui raskaasti.
1:5 Ja haaksimiehet pelkäsi-
vät, ja kukin huusi jumalan-
sa tykö, ja he heittivät kalut,
jotka haahdessa olivat, me-
reen keviämmäksi tullaksen-
sa. Mutta Jona oli astunut
alas haahden toiselle pohjal-
le, ja makasi uneen nukku-
neena.
1:5 Ja haaximiehet pelkäisit/
ja cukin huusi jumalatans/ ja
heitit calut/ jotca hahdes
olit/ mereen/ kewiämmäxi
tuleman. Mutta Jona oli as-
tunut alas hahden pohjan/ ja
macais unesta rascautettu.
1:6 Niin laivuri tuli hänen
luoksensa ja sanoi hänelle:
"Mitäs nukut? Nouse ja huu-
da jumalaasi. Ehkäpä se ju-
mala muistaa meitä, niin ett-
emme huku."
1:6 Niin haahdenhaltia meni
hänen tykönsä, ja sanoi hä-
nelle: miksis makaat? nouse,
ja rukoile Jumalaas, että
Jumala muistais meitä, ett-
emme hukkuisi.
1:6 Nijn Skippari meni hänen
tygöns/ ja sanoi hänelle: mi-
xis macat? nouse/ ja rucoile
Jumalatas/ että Jumala
muistais meitä/ etten me
huckuis.
1:7 Ja he sanoivat toisillensa:
"Tulkaa, heittäkäämme arpaa,
saadaksemme tietää, kenen
tähden tämä onnettomuus on
meille tullut." Mutta kun he
heittivät arpaa, lankesi arpa
Joonalle.
1:7 Niin he sanoivat toinen
toisellensa: tulkaat, ja heit-
täkäämme arpaa, tietääk-
semme, kenenkä tähden tä-
mä onnettomuus meillä on;
ja kuin he heittivät arpaa,
lankesi arpa Jonan päälle.
1:7 Nijn he sanoit toinen toi-
sellens: tulcat ja heittäkäm
arwat/ tietäxem kenengä
tähden meidän nijn pahasti
käy: ja cuin he heitit/ langeis
arpa Jonan päälle.
1:8 Niin he sanoivat hänelle:
"Ilmoita meille, kenen tähden
tämä onnettomuus on meille
tullut. Mikä on toimesi ja mis-
tä tulet? Mikä on sinun maasi
1:8 Niin he sanoivat hänelle:
ilmoita nyt meille, kenen
tähden tämä onnettomuus
meillä on? mikä sinun tekos
on, ja kustas tulet? kusta
maakunnasta eli kansasta
1:8 Nijn he sanoit hänelle:
sanos meille/ mixi nijn pa-
hasti meille käy? mikä sinun
tecos on? custas tulit? ja
custa maacunnast eli Cans-