Basic HTML Version
14:3 Ottakaa mukaanne sa-
noja ja palatkaa Herran tykö
ja sanokaa hänelle: "Anna
anteeksi kaikki rikokset, ota
armoihisi, niin me tuomme
sinulle uhrimulleiksi huultem-
me uhrit.
14:3 Ottakaat teillenne nä-
mät sanat, ja kääntykäät
\Herran\ tykö, ja sanokaat
hänelle: Anna meille kaikki
synnit anteeksi, ja tee meille
hyvin, niin me uhraamme
sinulle meidän huultemme
mullit.
14:3 Ottacat teillen nämät
sanat/ ja käändäkät teitän
HERran tygö/ ja sanocat hä-
nelle: anna meille caicki syn-
nit andexi/ ja tee meille hy-
wä/ nijn me uhramme sinulle
meidän huuldem mullit.
14:4 Assur ei ole meitä aut-
tava, hevosilla emme tahdo
ratsastaa, emmekä enää sano
kättemme teoille: 'Meidän ju-
malamme'; sillä sinussa saa
orpo armon."
14:4 Ei Assur meitä auta,
emme myös tahdo enään as-
tua orhitten päälle, emmekä
sano enään meidän käsialal-
lemme: Te olette meidän ju-
malamme; sillä sinun ty-
könäs löytää orpo armon.
14:4 Ei Assur meitä auta/ en
me myös tahdo sillen astua
orhitten päälle/ engä sano
enämbätä meidän käsialam
tygö: te oletta meidän Juma-
lam/ waan anna orwoiden
armo löytä sinun tykönäs.
14:5 Minä parannan teidän
luopumuksenne, omasta ha-
lustani minä teitä rakastan;
sillä minun vihani on käänty-
nyt hänestä pois.
14:5 Niin minä taas olen pa-
rantava heidän erhetyksen-
sä, mielelläni minä heitä ra-
kastan; sillä minun vihani on
käännetty heistä pois.
14:5 Nijn minä taas olen pa-
randawa heidän erhetyxens/
mielelläni minä heitä racas-
tan/ ja silloin minä olen
käändäwä heistä pois minun
wihani.
14:6 Minä olen oleva Israelille
kuin kaste, se on kukoistava
kuin lilja ja juurtuva syvälle
kuin Libanon.
14:6 Minä tahdon Israelille
olla niinkuin kaste, että hän
kukoistaa niinkuin kukka-
nen, ja hänen juurensa le-
viävät niinkuin Libanon.
14:6 Minä tahdon Israelille
olla nijncuin caste/ että hän
cucoista nijncuin cuckainen/
ja hänen juurens lewiäwät
nijncuin Libanon.
14:7 Sen vesat leviävät, sen
kauneus on oleva kuin öljy-
puun ja sen tuoksu kuin Li-
banonin.
14:7 Hänen oksansa pitää
hajooman, että hän itse olis
ihanainen niinkuin öljypuu,
ja hänen pitää hajuaman
niinkuin Libanon.
14:7 Ja hänen oxans pitä
hajoman/ että hän idze olis
iloinen nijncuin öljupuu/ ja
hänen pitä hajaman nijncuin
Libanonin.
14:8 Sen varjossa asuvaiset
kasvattavat jälleen viljaa ja
kukoistavat kuin viiniköynnös.
Sen maine on oleva kuin Li-
banonin viinin.
14:8 Ja heidän pitää taas
istuman hänen varjonsa alla,
ja jyvistä itsensä ravitseman,
ja kukoistuman niinkuin vii-
napuu. Ja hänen muistonsa
pitää niinkuin Libanonin vii-
na oleman.
14:8 Ja heidän pitä taas is-
tuman hänen warjons ala/ ja
jywistä heitäns rawidzeman/
ja cucoistuman nijncuin wij-
napuu. Ja hänen muistons
pitä nijncuin Libanonin wijnan
oleman.
14:9 Efraim! Mitä on minulla
enää tekemistä epäjumalien
kanssa? Minä kuulen häntä,
minä katson hänen puoleen-
sa, minä, joka olen kuin vihe-
riöitsevä kypressi: minusta on
sinun hedelmäsi.
14:9 Ephraim (sanokaan):
Mitä minun on enää epäju-
malain kanssa? Minä tahdon
häntä kuulla ja katsoa; minä
tahdon olla niinkuin vihe-
riäinen honka; minussa pi-
tää sinun hedelmäs löydet-
tämän.
14:9 Ephraim/ pois epäjuma-
lais cansa/ minä tahdon
händä cuulla ja johdatta. Mi-
nä tahdon olla nijncuin wiher-
jäinen honga/ minusa pitä
sinun hedelmäs löyttämän.
14:10 Kuka on viisas ja ym-
märtää nämä? Kuka taitava
14:10 Kuka on viisas, että
hän näitä ymmärtäis? Ja
ymmärtäväinen, joka näitä
14:10 Cuca on wijsas/ että
hän näitä ymmärräis: ja nop-