Basic HTML Version
1:4 Siionin tiet surevat, sillä
juhlilletulijoita ei ole. Kaikki
sen portit ovat autioina, sen
papit huokailevat, sen neitsy-
et ovat murheissaan, ja sillä
itsellään on katkera mieli.
1:4 Zionin tiet murehtivat,
ettei kenkään juhlille tule;
kaikki hänen porttinsa ovat
autiona, hänen pappinsa
huokaavat, ja hänen neit-
seensä surkiasti katsovat, ja
hän itse on murheissansa.
1:4 Zionin tiet owat autiat/
ettei kengän juhlille tule/
caicki hänen porttins owat
autiana/ hänen Pappins huo-
cawat/ ja hänen neidzens
surkiast cadzowat/ ja hän
idze on murheisans.
1:5 Sen viholliset ovat voitolle
päässeet, sen vihamiehet me-
nestyvät. Sillä Herra on saat-
tanut sen murheelliseksi sen
rikkomusten paljouden täh-
den. Sen pienet lapset ovat
menneet vankeuteen viholli-
sen vieminä.
1:5 Hänen vihollisensa voitti,
hänen vihollisillensa käy hy-
västi; sillä \Herra\ on hänen
surkeudella täyttänyt hänen
pahain tekoinsa paljouden
tähden; hänen lapsensa ovat
vankina menneet pois vihol-
listen edellä.
1:5 Hänen wihollisens woitti/
hänen wihollisillens käy hy-
wäst/ sillä HERra on hänen
surkiudella täyttänyt/ hänen
pahain tecoins paljouden
tähden/ ja hänen lapsens
owat fangina mennet pois
wihollisten edellä.
1:6 Mennyt on tytär Siionilta
kaikki hänen kauneutensa.
Hänen ruhtinaansa ovat kuin
peurat, jotka eivät laidunta
löydä; he kulkivat voimatto-
mina vainoojan edessä.
1:6 Ja kaikki kaunistus on
Zionin tyttäriltä lähtenyt
pois; hänen päämiehensä
ovat niinkuin ne peurat, jot-
ka ei laidunta löydä, ja voi-
matoinna käyvät vaatian
edessä.
1:6 Ja caicki caunistus on
Zionin tyttärildä lähtenyt
pois/ hänen päämiehens
owat nijncuin ne jäärät jotca
ei laiduinda löydä/ ja woima-
toinna käywät edes waatian
eteen.
1:7 Jerusalem muistelee kur-
juutensa päivinä ja koditto-
muudessaan kaikkea kallisar-
voista, mitä sillä oli muinai-
sista päivistä asti. Kun sen
kansa sortui vihollisen käsiin
eikä sillä ollut auttajaa, kat-
soivat viholliset sitä ja nau-
roivat sen turmiota.
1:7 Jerusalem muistaa tällä
ajalla, kuinka raadollinen ja
hyljätty hän on, ja kuinka
paljo hyvää hänellä vanhaan
aikaan ollut on, että hänen
kansansa vihollisen kädessä
on, ja ei kenkään heitä auta;
hänen vihollisensa näkevät
hänen, ja nauravat hänen
lepoansa.
1:7 Jerusalem muista tällä
ajalla/ cuinga radollinen ja
hyljätty hän on/ ja cuinga
paljo hän wanhast hywä pitä-
nyt on/ että caicki hänen
Canssans wihollisen alla on/
ja ei kengän heitä auta/ hä-
nen wihollisens näkewät hei-
dän ilons hänes/ja naurawt
hänen lepons.
1:8 Jerusalem on raskaasti
syntiä tehnyt, sentähden se
on saastaksi tullut. Kaikki,
jotka sitä kunnioittivat, hal-
veksivat sitä nyt, kun ovat
nähneet sen alastomuuden.
Itsekin se huokaa ja kääntyy
poispäin.
1:8 Jerusalem on raskaasti
syntiä tehnyt, sentähden täy-
tyy hänen olla niinkuin saas-
tainen vaimo; kaikki, jotka
häntä kunnioittavat, katso-
vat hänen ylön, että he hä-
nen häpiänsä näkevät; mutta
hän huokaa ja lankee maa-
han.
1:8 Jerusalem on syndiä teh-
nyt/ sentähden täyty hänen
olla nijncuin saastainen wai-
mo/ caicki jotca händä cun-
nioitit/ cadzowat hänen ylön/
että he hänen häpiäns näke-
wät/ mutta hän huoca ja
lange maahan.
1:9 Sen tahrat ovat sen lie-
peissä. Se ei ajatellut, mikä
sille tuleva oli, ja niin se sor-
tui hämmästyttävästi. Ei ole
sillä lohduttajaa. Katso, Herra,
minun kurjuuttani, sillä viha-
1:9 Hänen saastaisuutensa
tarttuu kiinni hänen liepee-
sensä; ei hän olisi luullut,
että hänelle näin pitäis vii-
mein käymän; hän on tosin
ylen hirmuisesti kukistettu
maahan, ja ei kenkään sitte-
1:9 Hänen saastaisudens tart-
tu kijnni hänen liepesens/ ei
hän olis luullut/ että hänelle
näin pidäis wijmein käymän/
hän on tosin ylön hirmuisesta
cukistettu maahan/ ja ei