Basic HTML Version
jälkeenkin -
12:3 jolloin huoneen vartijat
vapisevat ja voiman miehet
käyvät koukkuisiksi ja jauha-
janaiset ovat joutilaina, kun
ovat menneet vähiin, ja akku-
noista-kurkistelijat jäävät pi-
meään,
12:3 Silloin koska vartiat
huoneessa värisevät, ja vä-
kevät notkistavat itsensä, ja
jauhajat ovat joutilaina, että
he harvaksi tulleet ovat, ja
näkö tulee pimiäksi akkunan
lävitse;
12:3 Silloin cosca wartiat
huonesa wärisewät/ ja weke-
wät notkistawat idzens/ ja
jauhajat owat joutilasna/ että
he harwaxi tullet owat/ ja
näkö tule pimiäxi ackunan
läpidze.
12:4 ja kadulle vievät ovet
sulkeutuvat ja myllyn ääni
heikkenee ja noustaan linnun
lauluun ja kaikki laulun tyttä-
ret hiljentyvät;
12:4 Ja ovet katua vastaan
suljetaan, niin että myllyn
ääni vaikenee, ja hän heräjää
linnun ääneen, ja kaikki vei-
sun tyttäret vaipuvat.
12:4 Ja owet catua wastan
suljetan/ nijn että myllyn äni
waickene/ ja heräjä cosca
lindu laula/ ja weisun tyttäret
taipuwat.
12:5 myös peljätään mäkiä,
ja tiellä on kauhuja, ja man-
telipuu kukkii, ja heinäsirkka
kulkee kankeasti, ja kapriisin-
nuppu on tehoton; sillä ihmi-
nen menee iankaikkiseen ma-
jaansa, ja valittajat kiertelevät
kaduilla
12:5 Niin että kukkulat pel-
käävät ja vapiset tiellä; kos-
ka mandelpuut kukoistavat,
ja heinäsirkat raskaaksi tu-
levat, himo katoo; sillä ihmi-
nen menee sinne, joissa hä-
nen ijankaikkisesti oleman
pitää, ja itkijät käyvät ympäri
katuja;
12:5 Nijn että cuckulat pel-
käwät ja wapisewat tiellä/
Cosca Mandelpuut cucoistu-
wat ja heinäsircat rascaxi tu-
lewat/ ja caicki himo cato.
12:6 ( Sillä ihminen mene
sinne/ josa hänen ijancaicki-
sesta oleman pitä ) ja itkejät
käywät ymbäri catuja.
12:6 ennenkuin hopealanka
katkeaa ja kultamalja särkyy
ja vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä särkynee-
nä putoaa kaivoon.
12:6 Ennenkuin hopiaside
katkee, ja kultalähde juoksee
ulos, ja ämpäri ravistuu läh-
teen tykönä, ja ratas menee
rikki kaivon tykönä;
Ennen cuin hopiaside catke/
ja culdalähde juoxe ulos/ ja
ämbäri rawistu lähten tykö-
nä/ ja ratas mene ricki cai-
won tykönä.
12:7 Ja tomu palajaa maa-
han, niinkuin on ollutkin, ja
henki palajaa Jumalan tykö,
joka sen on antanutkin.
12:7 Sillä multa pitää jälleen
maahan tuleman, niinkuin
se ollut on, ja henki pitää
jälleen tuleman Jumalan ty-
kö, joka sen antanut on.
12:7 Sillä mulda pitä jällens
maahan tuleman/ nijncuin se
ollut on/ ja hengi jällens Ju-
malan tygö/ joca hänen an-
danut on.
12:8 Turhuuksien turhuus,
sanoi saarnaaja; kaikki on
turhuutta!
12:8 Se on suuri turhuus,
sanoo Saarnaaja, ja kaikki
on turhuus.
12:8 CAicki on turha/ sano
saarnaja: caicki on turha.
12:9 Sen lisäksi, että saar-
naaja oli viisas, hän myös
opetti kansalle tietoa, punnit-
si, harkitsi ja sommitteli sa-
nanlaskuja paljon.
12:9 Saarnaaja ei ollut aino-
astaan viisas, mutta hän
opetti myös kansalle hyvää
oppia, ja ymmärsi ja tutki, ja
pani kokoon monta sanan-
laskua.
12:9 Se saarnaja ei ollut ai-
noastans wijsas/ mutta hän
opetti myös Canssalle hywä
oppia/ ja ymmärsi/ ja tutkei/
ja pani cocoon monda sa-
nanlascua.
12:10 Saarnaaja koki löytää
kelvollisia sanoja, oikeassa
mielessä kirjoitettuja, totuu-
den sanoja.
12:10 Ja Saarnaaja etsi löy-
tääksensä soveliaita sanoja,
ja kirjoitti oikein totuuden
sanat.
12:10 Hän edzei soweliaita
sanoja/ ja kirjoitti aiwa totu-
den sanat.
12:11 Viisaitten sanat ovat
12:11 Viisasten sanat ovat
12:11 Nämät owat sen wijsan