Basic HTML Version
Judithan kirja
2322
saldi hänen colme päiwä wapast käydä
ulos ja sisälle/ rucoileman Jumalata.
12:7 Ja hän läxi ehtona ulos sijhen
orcoon Betulian eteen/ ja pesi idzens
wedesä.
12:8 Sijtte rucoili hän HERra Israelin
Jumalata/ että hän tahdois anda
hänelle menestystä/ wapahtaman
hänen Canssans.
12:9 Ja meni jällens majaan/ ja piti
hänens puhtana/ eikä syönyt mitän
ennen ehtota.
12:10 Ja neljändenä päiwänä teki
Holofernes lähimmäisille palwelioillens
ainoastans ehtolisen/ ja sanoi Bagaolle
Camarerillens: mene ja puhu sille
Hebrean waimolle/ ettei hän estele
tullaxens minun tygöni.
12:11 Sillä se olis suuri häpiä
Assyrialaisille/ että sencaltainen waimo
pääsis ilman macamat meidän tyköäm/
ja nijn wiettelis miehen.
12:12 Nijn tuli Bagao Judithan tygö/ ja
sanoi: o ihanainen waimo/ älä estele
tulla minun herrani tygö/ cunniaxi/ ja
syömän/ ja juoman ja iloidzeman
hänen cansans.
12:13 Silloin sanoi Judith: cuinga minä
tohdin sen kieldä minun herraldani?
12:14 Caicki mitä hänelle otollinen on/
tahdon minä mielelläni tehdä/ caickena
minun elinaicanani.
12:15 Ja hän nousi ja caunisti idzens/
meni hänen eteens/ ja seisoi hänen
edesäns.
12:16 Silloin lijckui Holofernexen sydän:
sillä hän syttyi himohon hänen tygöns.
12:17 Ja sanoi hänelle: istu/ juo ja ole
iloinen: sillä sinä olet löytänyt armon
minun tykönäni.
12:18 Judith wastais: ja Herra/ minä
tahdon olla iloinen: sillä en minä ole
ollut minun alinaicanani nijn corkiast
cunnioitettu.
12:19 Ja hän söi ja joi hänen cansans/
mitä hänen pijcans hänelle walmistanut
oli.
12:20 Ja Holofernes oli iloinen hänen
cansans/ ja joi nijn paljon/ ettei hän
ikänäns nijn paljon juonut ollut.
Vers.11. Se olis suuri häpiä) Moni
nijstä/ jotca woimalliset owat mailmas/
lange suruttomuteen/ irtauteen/ ja
muihin pahoijn wicoihin/ ettei he pelkä
ihmisten rangaistuxia/ ja löytäwät usein
sijhen soweliat palweliat. Ja heille näky
se olewan häpiälinen/ että sencaltainen
tila käy heitä ohidzen. Mutta Jumala
costa ja wihastu/ ja ei anna sitä olla
rangaisemata. Luc 2. Sam. 11. selitys.
XIII. Lucu .
Judith jää yxinäns hänen majaans/ ja
cosca hän nucku/ wetä Judith miecan/
hacka poicki hänen caulans ja anda
pään pijcallens/ v. 6. menewät
Caupungin portin eteen/ huutawat
wartiata/ ja cudzuwat wanhimmat/ v.
11. Cosca he näkewät mitä tapahtunut
oli/ ylistäwät Jumalata ja kijttäwät
Judithata/ v. 18. Achior cudzutan
näkemän mitä HERra hänen