Basic HTML Version
P. Pawalin Epistola Galaterein tygö
2137
1:15 Cosca Jumala tahdoi/ joca minun
oli eroittanut äitini cohdusta/ ja
Armostans minun cudzui sijhen/
1:16 Että hän Poicans minun cauttani
ilmoitais/ ja minä julistaisin hänen
Evangeliumin cautta pacanain seasa/
nijn minä cohta idzeni aldixi annoin/
engä lihan ja weren cansa tutkinut/
1:17 En myös Jerusalemijn nijden tygö
palainnut/ jotca ennen minua Apostolit
olit/ waan matcustin Arabiaan/ ja
palaisin Damascuun.
1:18 Colmen wuoden perästä tulin
minä Jerusalemijn/ Petarita cadzoman/
ja olin hänen cansans
wijsitoistakymmendä päiwä.
1:19 En minä muita Apostoleita yhtän
nähnyt/ paidzi Jacobi HERran welje.
1:20 Mutta sen cuin minä teille
kirjoitan/ cadzo/ Jumala tietä etten
minä walehtele.
1:21 Sijtte tulin minä Syrian ja Cilician
maacundijn.
1:22 Ja minä olin tundematoin
caswoista sille Christilliselle
Seuracunnalle Judeas.
1:23 Mutta he olit ainoastans cuullet/
että se joca meitä muinen wainois/ hän
Saarna nyt usco/ jota hän muinen
häwitti/ ja kijtit minun tähteni Jumalata.
Vers.4. Joca idzens) Cadzo/ cuinga hän
caicki sanat asetta oma wanhurscautta
wastan. v. 8. Saarnais teille toisin) Aug.
ejus viramq Angelus Legalibus
II. Lucu .
EI Pawali mitän wähimmäskän hänen
opisans muiden Apostolein läsnäolles
muuttanut/ v. 1. eikä heildä mitän
oppenut/ waan sopi heidän cansans
nijn/ että hänen pidäis Saarnaman nijn
tästedes pacanoille/ cuin he Judalaisille
Saarnaisit/ v. 6. ja wielä päälisexi/ cosca
hän näki Petarin/ ettei hän muutamis
asiois nijn toimellinen ollut cuin piti/ on
hän händä nuhdellut ja ojendanut/ v.
11. Apostoli wahwista ettei yxikän tule
wanhurscaxi Lain töiden cautta/ mutta
uscon cautta Christuxen päälle/ v. 16.
2:1 SIitte neljäntoistakymmenen
wuoden perästä/ menin minä taas
Barnaban cansa Jerusalemijn/ ja otin
Tituxen cansani.
2:2 Ja minä ylösmenin ilmoituxen
jälken/ ja tiedustelin heidän cansans
Evangeliumist/ jota minä pacanain seas
julistan/ mutta erinomaisest nijden
cansa/ jotca jonakin pidettin. Etten
minä huckan juoxis/ elickä olis jo
juosnut.
2:3 Mutta ei Tituscan/ joca minun
cansani oli/ ollut idziäns waadittu
ymbärinsleickauttaman/ ehkä hän
Grekiläinen oli.
2:4 Sillä cosca muutamat wäärät weljet
heitäns sisälle tungit/ ja jo olit sisälle
tullet/ coetteleman meidän
wapauttam/ joca meillä Christuxes
Jesuxes on/ että he meitä orjuten
waatisit/