Basic HTML Version
P. Pawalin Toinen Epistola Corintherein tygö
2124
heidän Jumalans/ ja heidän pitä
oleman minun Canssan.
6:17 Sentähden paetcat heidän
seastans/ ja eroittacat teitän heistä/
sano HERra/ ja älkät saastaisehen
ruwetco/ ja nijn minä corjan teitä/
6:18 Ja olen teidän Isän/ ja teidän pitä
oleman minun poicani ja tyttäreni/
sano Caickiwaldias HERra.
Vers.12. Ei tarwita/ etc. ahdistetan)
Ensimäisest Epistolast hämmästyit
Corintherit ja olit pahalla mielellä/ että
he Apostolin wihoittanet olit. Nyt hän
lohdutta heitä/ ja sano hänen suuns ja
sydämes iloisexi. Sentähden ei heidän
pidä murheisans eikä pahalla mielellä
oleman/ nijncuin hän heille wihoisans
olis/ joca ei ollut heidän syyns että he
sijtä pahalla mielellä olit/ mutta
nijncuin hywät lapset he hywästä
sydämestä närkästyit/ cusa ei
tarwittucan olis.
VII. Lucu .
APostoli neuwo carttaman caickinaista
saastaisutta/ ja ahkeroidzeman pyhä
elämätä/ v. 1. Ja tietä anda/ cuinga
paljo hän oli lohdutettu heildä/ että
hän cuuli heidän nijn tekewän/ v. 3. Ja
että hän ennen jotakin cowin heidän
tygöns kirjoittanut oli/ oli heidän
parannuxexens tullut/ v. 8. Nijn myös
sijtä/ ettei hän turhan heitä Tituxen
edes kerscannut ollut: waan Titus oli
löytänyt heidän sencaltaisexi cuin hän
sanonutkin oli/ v. 13.
7:1 ETtä meillä nyt sencaltaiset
lupauxet owat/ minun rackani/
puhdistacam sijs idzem caikesta Lihan
ja Hengen saastaisudesta/ täyttäin
pyhyttä Jumalan pelgosa.
7:2 Seuratcat meitä/ en me ketän
wastan rickonet/ en me kellengän lijca
tehnet/ en me ketän wietellet.
7:3 Sencaltaista en sano minä teille
cadotuxexi: Sillä minä olen teille tästä
jo ennengin sanonut/ että te oletta
meidän sydämisäm ynnä cuolla ja elä.
7:4 Minä puhun teille suurella
rohkeudella. Minä kerscan paljo idziäni
teistä: minä olen lohdatuxella täytetty:
minä olen ylönpaldises ilos caikesa
meidän waiwasam.
7:5 Sillä cosca me Macedoniaan
tulimma/ ei meidän lihallem ollut yhtän
helpo/ waan caikisa paicoisa olimma
me waiwasa/ ulcoisest sota/ sisällisest
pelco.
7:6 Mutta Jumala joca nöyriä lohdutta/
hän lohdutti myös meitä Tituxen
tulemisella.
7:7 Ei ainoastans hänen tulemisellans/
waan myös sillä lohdutuxella jonga hän
teildä saanut oli/ ja ilmoitti meille
teidän halun/ teidän itcun ja teidän
ahkerudenne minusta/ nijn että minä
wielä enämmin ihastuin.
7:8 Sillä se cuin minä teitä minun
lähetyskirjallani murHesen saatin/
embä minä sitä cadu ja ehkä minä
caduisin/ cuitengin että minä näen sen