Basic HTML Version
RUUT
596
11. Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää:
kaikki, mitäs sanot, teen minä
sinulle; sillä koko minun kansani
kaupunki tietää, ettäs olet kun-
niallinen vaimo.
12. Se on tosi, että minä olen
perillinen; mutta toinen on lähei-
sempi minua.
13. Ole tässä yö, ja jos hän
huomenna omistaa sinun, niin se
on hyvä, vaan jollei hän tahdo
omistaa sinua, niin minä omistan
sinun, niin totta kuin Herra elää:
lepää huomeneen asti.
14. Ja hän lepäsi huomeneen
asti hänen jalkainsa juuressa, ja
nousi ennenkuin yksikään toisen-
sa tunsi, ja sanoi: ei pidä ke-
nenkään tietämän vaimon luvaan
tulleeksi.
15. Ja hän sanoi: anna liinavaat-
tees joka ylläs on, ja ota siihen;
ja hän otti siihen. Ja hän mittasi
hänelle kuusi mittaa ohria ja
pani ne hänen päällensä. Ja hän
itse tuli kaupunkiin.
16. III. Mutta vaimo meni anop-
pinsa tykö, joka sanoi: kuinka
sinulle menestyy, tyttäreni? Ja
hän jutteli hänelle kaikki, mitä
mies oli tehnyt,
17. Ja sanoi: nämät kuusi mittaa
ohria antoi hän minulle; sillä
hän sanoi: ei pidä sinun tyhjin
käsin menemän anoppis tykö.
18. Hän sanoi: ole hiljakses, tyt-
täreni, niinkauvan että sinä saat
nähdä, kuinka tämä tapahtuu;
sillä ei se mies lakkaa ennen
kuin hän tämän tänäpäivänä hy-
vin lopettaa.
4. Luku.
I. Boas puhuttelee toista perillis-
tä, joka ei tahdo naimisen eh-
dolla periä, vaan antaa Boaksel-
le oikeutensa. II. Boas ottaa
Ruutin avioksensa, joka synnyt-
tää Obedin. III. Boaksen polvilu-
ku, Pereksestä Davidiin asti.
I. Ja Boas meni porttiin ja istui
siellä; ja katso, perillinen kävi
ohitse, ja Boas puhutteli häntä,
sanoen: palaja tänne ja istu vie-
reeni, ole kukas olet*. Niin hän
palasi ja istui.
2. Ja hän otti kymmenen miestä
kaupungin vanhimmista, sanoen
heille: istukaat tähän; ja he is-
tuivat.
3. Niin sanoi hän perilliselle: sitä
maan kappaletta, joka oli mei-