Basic HTML Version
TUOMARIEN KIRJA
565
konansa annat Ammonin lapset
minun käsiini:
31. Mitä ikänä minun huoneeni
ovesta kohtaa minua, kuin minä
rauhassa palajan Ammonin lap-
silta, se pitää oleman Herran, ja
(a) minä uhraan sen polttouhrik-
si.
32. Niin Jephta meni sotimaan
Ammonin lapsia vastaan, ja Her-
ra antoi heidät hänen käsiinsä.
33. Ja hän löi heidät, Aroerista
Minnitiin asti, kaksikymmentä
kaupunkia, ja Abelin viinamäkeen
asti sangen suurella tapolla. Ja
niin Ammonin lapset alennettiin
Israelin lasten edestä.
34. IV. Kuin Jephta tuli huonee-
sensa Mitspaan, katso, niin hä-
nen tyttärensä kävi häntä vas-
taan kanteleilla ja hypyillä*; ja
se oli ainoa lapsi, eikä hänellä
ollut yhtäkään muuta poikaa eli
tytärtä.
35. Ja kuin hän näki hänen, re-
päisi hän vaatteensa ja sanoi:
ah, minun tyttäreni, sinä painat
alas ja sangen surulliseksi saatat
minun; sillä minä avasin suuni
Herralle, ja en saa sitä ottaa ta-
kaperin.
36. Mutta hän vastasi: isäni, jos
avasit suus Herralle, niin tee mi-
nun kanssani niinkuin sinun
suustas on lähtenyt, että Herra
on kostanut sinun vihollisilles,
Ammonin lapsille.
37. Ja sanoi isällensä: tee se
ainoastansa minulle, ettäs soisit
minun kaksi kuukautta mennä
vuorelle ja itkeä minun neitsyyt-
täni tuttavain piikain kanssa.
38. Hän sanoi: mene, ja laski
hänen menemään kahdeksi kuu-
kaudeksi; niin meni hän tuttavain
piikain kanssa, ja itki neitsyyt-
tänsä vuorilla.
39. Ja kahden kuukauden peräs-
tä tuli hän isänsä tykö, ja hän
täytti lupauksensa hänestä niin
kuin hän luvannut oli; ja ei hän
tuntenut miestä: ja se oli tapa
(a) Israelissa.
40. Ja Israelin tyttäret menivät
itkemään (a) joka vuosi Jephtan
Gileadilaisen tytärtä neljä päivää
ajastajassa.
12. Luku.
I. Ephraimin miehet nousevat
Jephtaa vastaan ja lyödään Gi-
leadin miehiltä; sitte kuolee
Jephta. II. Ibtsan, Elon ja Abdon