Basic HTML Version
BABELIN LOHIKÄÄRMEESTÄ
2922
BABELIN LOHIKÄÄRMEESTÄ
Daniel saa luvan surmata lohi-
kärmeen, jota Babylonialaiset
palvelivat.
22. Siellä oli myös suuri lohi-
kärme, jota he Babelissa palveli-
vat.
23. Ja kuningas sanoi Danielille:
kuinka, tahdotko myös hänestä
sanoa, ettei hänkään ole muu
kuin vaskinen epäjumala? Katso,
hän elää; sillä hän syö ja juo;
sentähden et sinä taida sanoa,
ettei hän ole elävä jumala, pal-
vele siis häntä.
24. Mutta Daniel vastasi: minä
palvelen Herraa minun Jumalaa-
ni; sillä hän on elävä Jumala.
25. Vaan sinä, herra kuningas,
salli, niin minä tämän lohikär-
meen surmaan ilman yhtäkään
miekkaa eli korentoa.
26. Ja kuningas sanoi: se ol-
koon sinulle luvallinen. Niin Da-
niel otti tervaa, rasvaa ja karvo-
ja, ja keitti ne sekaisin, ja teki
siitä kyrsäisiä, ja heitti lohikär-
meen suuhun, ja lohikärme pa-
kahtui kahtia. Ja Daniel sanoi:
katso, nämät ovat teidän juma-
lanne.
27. Kuin Babylonialaiset sen
kuulivat, ottivat he sen sangen
pahaksi, ja nostivat kapinan ku-
ningasta vastaan, ja sanoivat:
meidän kuninkaamme on Juuda-
laiseksi tullut; sillä hän on Belin
kukistanut, lohikärmeen tappanut
ja papit surmannut.
28. Ja he astuivat kuninkaan
eteen, ja sanoivat: anna meille
tänne Daniel; mutta jollet anna,
niin me sinun ja koko sinun
huonees tapamme.
29. Kuin kuningas näki, että he
väkivallalla hänen päällensä tun-
kivat, täytyi hänen antaa heille
Danielin.
30. Ja he heittivät hänen jalo-
peurain eteen luolaan, jossa hän
oli kuusi päivää.
31. Ja luolassa oli seitsemän ja-
lopeuraa, joille joka päivä annet-
tiin kaksi ihmistä (a) ja kaksi
lammasta; mutta ei heille annet-
tu niinä päivinä mitään, että he
olisivat Danielin syöneet.
(a) Gr. ruumista.
32. Mutta Juudeassa oli prophe-
ta Habakuk, joka oli keittänyt