Basic HTML Version
TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2867
uhrasi hän hänen edestänsä, et-
tä hän terveeksi tulis.
33. Ja kuin hän rukoili, näkyivät
ne kaksi nuorta miestä jälleen
entisissä vaatteissansa ja sanoi-
vat Heliodorukselle: kiitä ylim-
mäistä pappia Oniaa suuresti;
sillä hänen tähtenså on Herra
sinulle elämän antanut,
34. Ja ilmoita joka paikassa
Herran suurta voimaa, ettäs tai-
vaasta piesty olet. Ja kuin he
sen puhuneet olivat, katosivat
he.
35. Mutta Heliodorus uhrasi Her-
ralle ja kiitti häntä suuresti, että
hän hänelle elämän antanut oli,
ja kiitti Oniaa ja meni sitte jäl-
leen kuninkaan tykö,
36. Ja sanoi jokaiselle, kuinka
hän silmillänsä korkeimman Ju-
malan työt nähnyt oli.
37. Mutta kuin kuningas kysyi
häneltä, kenenkä hän lähettäis
Jerusalemiin, joka jotain toimit-
taa taitais,
38. Vastasi häntä Heliodorus: jos
sinulla joku vihamies on, taikka
joku, joka sinun tahtoo sysätä
pois valtakunnasta, lähetä se
sinne; koska se niin piestään
kuin minä, ja elävänä sieltä pa-
lajaa, niin sinä hänen jälleen kyl-
lä mahdat ottaa.
39. Sillä Jumala on voimallisesti
siinä paikassa, ja jonka asuinsia
taivaassa on, katselee sitä ja
varjelee sen, ja jotka sitä vahin-
goittaa tahtovat, ne hän rankai-
see, ja lyö heidät kuoliaaksi.
Tässä olkoon kyllä tavarahuo-
neesta ja Heliodoruksesta.
4. Luku.
Verisestä riidasta, joka ylimmäi-
sen papin viran tähden An-
tiokuksen aikana tapahtui.
Mutta Simon, joka tavaran il-
moittanut ja isänsä maan pettä-
nyt oli, panetteli Oniaa, kuinka
hän oli sen onnettomuuden
matkaan saattanut, joka Heliodo-
rukselle tapahtunut oli,
2. Ja antoi hänelle syyn, että
hän hankitsi herraksi maalle, jo-
ka kuitenkin kaupungille hyvää
teki, ja kansallensa uskollisesti
hyvää soi, ja lujasti piti Jumalan
lain.
3. Koska nyt viha ja vaino niin
suuri oli, että Simonin joukko
monikahtoja sentähden surmasi;