Basic HTML Version
ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2832
olis houkutellut Jonatanin ulos
väljälle; sillä hänellä oli suuri
joukko hevosväkeä, joihin hän
uskalsi.
78. Jonatan riensi hänen peräs-
sänsä Asdodiin, ja vaelsi kukin
joukko järjestyksessänsä, valmii-
na tappelemaan.
79. Mutta Apollonius oli salaises-
ti jättänyt leiriin tuhannen rat-
sasmiestä.
80. Niin ymmärsi Jonatan, että
väki oli salattuna hänen ta-
kanansa;
81. Sentähden kuin ne hänen
väkeänsä lähenivät, pidätti Jona-
tan joukkonsa niinkuin hän oli
heidät sioittanut. Silloin ampuivat
ratsasmiehet väen päälle koko
sen päivän, huomenesta niin eh-
toosen, siihen asti että heidän
hevosensa väsyivät.
82. Sitte otti Simon väkensä ja
löi vihollisia, niin ratsasmiehet
pakenivat; sillä he olivat väsy-
neet;
83. Ja tulivat sinne ja tänne väl-
jällä hajoitetuksi, ja pakenivat
Asdodiin, ja riensivät epäjumalan
Dagonin templiin., että he siellä
olisivat pelastaneet henkensä.
84. Mutta Jonatan hävitti Asdo-
din kaupungin ja ne kylät ympä-
riltä, ja poltti ne. Hän poltti
myös epäjumalan templin kaik-
kein niiden kanssa, jotka sinne
paenneet olivat.
85. Ja niiden luku, jotka lyödyt
ja poltetut olivat, oli yhteen liki
kahdeksantuhatta miestä.
86. Senjälkeen vaelsi Jonatan
sotaväellä Askalonin tykö ja
kauppamiehet läksivät kaupungis-
ta häntä vastaan, ja antoivat it-
sensä, ja ottivat hänet vastaan
suurella kunnialla.
81. Näin palasi taas Jonatan Je-
rusalemlin sotaväkensä ja saa-
liinsa kanssa.
88. Ja kuin Aleksander nämät
kuuli, kunnioitti hän Jonatania
vielä suuremmasti,
89. Ja lähetti. hänelle kultaisen
vyön, niinkuin tapa on antaa ai-
noastaan kuningasten langoIle.
Siihen myös antoi hän hänelle
lahjaksi ja omaksi Akkaronin ja
mitä sen alla oli.
11. Luku
Ptolomeuksen julmuudesta vävy-
änsä Aleksanderia vastaan.