Basic HTML Version
ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
22
asuivat siellä.
32. Ja Tara oli kahdensadan ja
viiden ajastajan vanha ja kuoli
Haranissa.
12. Luku.
I. Abram kutsutaan ulos isänsä
maalta, ja saa lupauksen Kris-
tuksesta: vaeltaa Kanaanin maal-
le, jonka omistamisesta hän
myös saa lupauksen, ja saarnaa
siellä Herran nimestä. II. Menee
kovan ajan tähden Egyptiin, jos-
sa Sarai otetaan Pharaon huo-
neesen, mutta sieltä taas pelas-
tetaan.
I. Ja Herra oli sanonut Abramille:
Lähde maaltas, ja suvustas, ja
isäs huoneesta: sille maalle, jon-
ka minä sinulle osoitan.
2. Ja minä teen sinun suureksi
kansaksi, ja siunaan sinun, ja
teen sinulle suuren nimen, ja si-
nä olet siunaus.
3. Minä siunaan niitä, jotka si-
nua siunaavat, ja kiroon niitä,
jotka sinua kiroovat. Ja sinussa
pitää kaikki sukukunnat maan
päällä siunatuiksi tuleman.
4. Niin Abram läksi, niinkuin Her-
ra hänelle sanonut oli, ja Lot
meni hänen kanssansa: Mutta
Abram oli viidenkahdeksatta-
kymmentä ajastajan vanha Ha-
ranista lähteissänsä.
5. Niin otti Abram emäntänsä
Sarain, ja Lotin, veljensä pojan,
tavaroinensa, jotka he olivat
panneet kokoon, ja sielut, jotka
he olivat saaneet Haranissa, ja
läksivät matkustamaan Kanaanin
maalle; tulivat myös Kanaanin
maalle.
6. Ja Abram vaelsi sen maakun-
nan lävitse, hamaan Sikemin
paikkakuntaan, Moren lakeuteen
asti. Ja siihen aikaan asuivat
Kanaanealaiset maalla.
7. Silloin näkyi Herra Abramille,
ja sanoi: sinun siemenelles an-
nan minä tämän maan*. Ja hän
rakensi siinä alttarin Herralle, jo-
ka hänelle näkynyt oli.
8. Sitte siirsi hän itsensä edem-
mä vuoren tykö, BetElistä itään
päin, ja pani siihen majansa, niin
että BetEl oli lännen puolella ja
Ai idän puolella, ja rakensi siinä
alttarin Herralle, ja saarnasi Her-
ran nimestä.
9. Ja Abram läksi sieltä edem-
mä, ja vaelsi etelään päin.