Basic HTML Version
PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
2178
te teidän Jumalaksenne sanotte.
55. Ja ette tunne häntä, mutta
minä tunnen hänen: ja jos minä
sanoisin, etten minä häntä tunti-
si, niin minä olisin valehtelia
kuin tekin; mutta minä tunnen
hänen ja kätken hänen sanansa.
56. Abraham teidän isänne iloit-
si, nähdäksensä minun päiväni;
hän näki sen, ja ihastui.
57. Niin Juudalaiset sanoivat
hänelle: et sinä ole vielä viiden-
kymmenen ajastajan vanha ja
olet nähnyt Abrahamin?
58. Jesus sanoi heille: totisesti,
totisesti sanon minä teille: en-
nenkuin Abraham olikaan, olen
minä.
59. Niin he poimivat kiviä, las-
kettaaksensa häntä*. Mutta Je-
sus lymyi ja läksi ulos templistä,
käyden heidän keskeltänsä; ja
niin hän pääsi ulos.
9. Luku.
I. Jesus parantaa sabbatina yh-
den sokiana syntyneen. II. Pa-
rannettu tutkitaan, tunnustaa pa-
rantajansa, ja voittaa vihat Juu-
dalaisilta; III. Vahvistetaan Jesuk-
selta uskossa. IV. Jesus osoittaa
Pharisealaiset sokiaksi.
I. Ja Jesus, käyden ohitse, näki
ihmisen, joka oli sokiana synty-
nyt.
2. Ja hänen opetuslapsensa ky-
syivät häneltä, sanoen: Mestari,
kuka syntiä teki, tämäkö eli hä-
nen vanhempansa, että hänen
piti sokiana syntymän?
3. Jesus vastasi: ei tämä syntiä
tehnyt eikä hänen vanhempansa;
mutta että Jumalan työt hänes-
sä ilmoitettaisiin.
4. Minun tulee tehdä hänen töi-
tänsä, joka minun lähetti, niin
kauvan kuin päivä on. Yö tulee,
koska ei kenkään taida työtä
tehdä.
5. Niinkauvan kuin minä olen
maailmassa, niin olen minä maa-
ilman valkeus.
6. Kuin hän tämän sanonut oli,
sylki hän maahan ja teki loan
syljestä ja voiteli sokian silmät
loalla,
7. Ja sanoi hänelle: mene ja pe-
se itses lammikossa Siloam, se
on niin paljo kuin: lähetetty. Niin
hän meni ja pesi itsensä ja tuli
näkemään.
8. II. Niin kylän miehet ja ne,