Basic HTML Version
SAKARJA
1924
dän lapsensa saavat myös sen
nähdä, ja riemuitsevat, että hei-
dän sydämensä on iloinen Her-
rassa.
8. II. Minä tahdon heille viheltää,
ja koota heitä, sillä minä tahdon
heitä lunastaa; ja he lisääntyvät
niinkuin he ennenkin olleet oli-
vat.
9. Ja tahdon kylvää heitä kan-
sain sekaan, että he muistaisivat
minua kaukaisissa maakunnissa,
ja eläisivät lastensa kanssa ja
palajaisivat.
10. Sillä minä tahdon heitä tuo-
da jälleen Egyptin maalta, ja
koota heitä Assyriasta, ja saat-
taa heitä Gileadin maahan ja Li-
banoniin, ja ei siinäkään pidä
heillä kyllä oleman.
11. Ja hänen pitää käymän sen
ahtaan meren lävitse*, ja meren
aaltoja lyömän, että kaikki ojain
syvyydet kuivuisivat; silloin Assy-
rian ylpeys alennetaan, ja Egyp-
tin valtikka lakkaa.
12. Minä tahdon heitä vahvistaa
Herrassa, ja heidän pitää vael-
taman hänen nimeensä*, sanoo
Herra.
11. Luku.
I. Ennustus Jerusalemin ja Juu-
dan kansan surkiasta hävitykses-
tä ja perikadosta, että he Kris-
tuksen, ylimmäisen paimenen,
ylönkatsoivat ja myivät 30 ho-
piapenninkiin; II. Siihen aikaan
nousevista vääristä opettajista ja
niiden rangaistuksista.
I. Avaa, Libanon, porttis, että tuli
sinun sedripuus polttais.
2. Ulvokaat, te hongat, sillä sed-
ripuut ovat langenneet, ja ylim-
mäiset ovat hävitetyt. Ulvokaat,
te Basanin tammet; sillä vahva
metsä on hakattu pois.
3. Paimenet kuullaan ulvovan,
sillä heidän väkevänsä ovat hävi-
tetyt; jalopeurain penikkain kilju-
mus kuullaan, sillä Jordanin yl-
peys on hävitetty.
4. Näin sanoo Herra minun Ju-
malani: kaitse teuraslampaita;
5. Sillä heidän omistajansa teu-
rastavat* niitä, ja ei luule siitä
syntiä olevan+; myyvät niitä, ja
sanovat: kiitetty olkoon Herra,
että minä olen rikastunut; ja ei
heidän paimenensa heitä säästä.
6. Sentähden en minä tahdo