Basic HTML Version
HABAKUK
1897
3. Luku.
I. Propheta, kuultuansa vitsauk-
sen välttämättömyyden, rukoilee
Herraa vihassa muistamaan lau-
piutta. II. Luettelee entisiä Juma-
lan hyviä töitä vangeille lohdu-
tukseksi ja pelastuksen toivoksi.
III. Surunsa alla turvaa Lunasta-
jaansa.
I. Tämä on propheta Habakukin
rukous viattomain edestä.
2. Herra, minä kuulin sinun sa-
nomas, ja hämmästyin. Herra,
virvoita sinun käsialas vuosikaut-
ten keskellä, ja tee se tiettäväksi
vuosikautten keskellä; vihassa
muista laupiutta.
3. II. Jumala tuli etelästä ja pyhä
Paranin vuorelta*, Sela! hänen
kunniansa peitti taivaat, ja hä-
nen kiitoksensa täytti maan.
4. Hänen paisteensa oli niinkuin
valkeus*, säteet kävivät hänen
käsistänsä; siellä oli hänen vä-
kevyytensä salattu.
5. Hänen edellänsä kävi rutto*,
ja vitsaus+ hänen jalkainsa
edessä.
6. Hän seisoi ja mittasi maan,
hän katseli ja hajoitti pakanat,
niin että ijankaikkiset vuoret mu-
sertuivat, ja ijäiset kukkulat not-
kistuivat; kuin hän maailmassa
vaelsi.
7. Minä näin Etiopian majat sur-
kiana, ja Midianilaisten teltat va-
pisevan.
8. Etkös, Herra, ollut vihainen
virrassa, ja sinun hirmuisuutes
vesissä ja närkästykses meres-
sä*? kuin ajoit hevosillas, ja si-
nun rattaas saivat voiton+.
9. Sinä veit sinun joutses edes,
niinkuin sinä olet sukukunnille
vannonut ja sanonut, Sela! ja
jaoit virrat maassa.
10. Vuoret näkivät sinun, ja va-
pisivat*, virta meni pois, syvyys
antoi itsestänsä äänen, ja nosti
sivunsa korkeuteen.
11. Aurinko ja kuu seisoivat sial-
lansa*; sinun nuoles menivät
kirkkaudella, ja sinun sauvas pit-
käisen leimauksella.
12. Sinä tallasit maan vihassas,
ja survoit rikki pakanat hirmui-
suudessas.
13. Sinä läksit kansaas autta-
maan, auttamaan voideltus
kanssa; sinä särjit jumalattomain
huoneessa, ja paljastit perustuk-
set, kaulaan asti, Sela!