Basic HTML Version
ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
11
den ajastajan yhdeksättäkym-
mentä vanha, ja siitti pojan.
29. Ja kutsui hänen nimensä
Noa, sanoen: tämä on lohdutta-
va meitä meidän vaivassamme ja
töissämme maan päällä, jonka
Herra kironnut on.
30. Sitte eli hän viisisataa yh-
deksänkymmentä ja viisi ajastai-
kaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
31. Ja koko hänen ikänsä oli
seitsemänsataa ja seitsemänkah-
deksattakymmentä ajastaikaa, ja
kuoli.
32. X. Noa oli viidensadan ajas-
tajan vanha, ja siitti Semin, Ha-
min ja Japhetin.
6. Luku.
I. Ihmisen pahuus tulee suureksi.
II. Jumala katuu ihmisen luo-
neensa, ja uhkaa vedenpaisumi-
sella. III. Arkin rakennus ja muo-
to. IV. Jumalan liitto Noan kans-
sa.
I. Ja tapahtui, koska ihmiset ru-
pesivat lisääntymään maan pääl-
lä, ja siittivät tyttäriä;
2. Niin Jumalan pojat näkivät
ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ot-
tivat emänniksensä kaikesta kuin
he valitsivat.
3. Silloin sanoi Herra: ei minun
henkeni pidä nuhteleman ihmistä
(sanan kautta) ijankaikkisesti, sil-
lä hän on liha; sentähden ol-
koon hänelle aikaa, sata ja kak-
sikymmentä ajastaikaa.
4. Siihen aikaan olivat sankarit
maan päällä: ja myös sitte, kuin
Jumalan pojat makasivat ihmis-
ten tytärten kanssa, ja he olivat
siittäneet heille (lapsia): nämät
olivat valtiaat, ne muinen kuului-
sat miehet.
5. II. Mutta Herra näki ihmisen
pahuuden suureksi maan päällä;
ja kaikki hänen sydämensä aivoi-
tus ja ajatus oli ainoastansa pa-
ha joka aika.
6. Ja Herra katui ihmisen teh-
neensä maan päälle, ja tuli
murheelliseksi sydämessänsä.
7. Ja Herra sanoi: Minä tahdon
ihmisen, jonka minä loin, hukut-
taa maan päältä, hamasta ihmi-
sestä niin karjaan asti, matoihin,
ja taivaan lintuihin asti; sillä mi-
nä kadun, että minä niitä tehnyt
olen.
8. Mutta Noa löysi armon Her-
ran edessä.