Basic HTML Version
JOB
1145
21. Hän on peitetty kaikkein elä-
vien silmistä, ja salattu taivaan
linnuiltakin.
22. Kadotus ja kuolema sanovat:
me olemme korvillamme kuulleet
hänen sanomansa.
23. III. Jumala tietää hänen tien-
sä, ja hän tuntee hänen siansa.
24. Sillä hän katselee maan ää-
riin, ja näkee kaikki, mitä taivaan
alla on,
25. Niin että hän antaa tuulelle
hänen painonsa ja vedelle hänen
mittansa.
26. Koska hän asetti sateelle
määrän ja pitkäisen tulen leima-
uksille hänen tiensä,
27. Silloin näki hän sen ja luki
sen: hän valmisti sen ja myös
tutki sen,
28. Ja sanoi ihmiselle: katso,
Herran pelko on taito*; ja kart-
taa pahaa on ymmärrys.
29. Luku.
I. Job juttelee entistä onnellista
tilaansa. II. Tunnustaa, kuinka
hän oli mieluinen auttamaan tar-
vitsevaa. III. Sanoo menestymisen
antaneen itsellensä toivon, saa-
daksensa nauttia sitä onnea ko-
ko elinaikansa.
I. Job puhui taas sananlaskunsa
ja sanoi:
2. Ah jos minä olisin niinkuin
entisinä kuukausina! niinä päivi-
nä, joina Jumala minun kätki,
3. Koska hänen valkeutensa
paisti minun pääni päälle, ja mi-
nä kävin pimeissä hänen val-
keudessansa,
4. Niinkuin minä olin nuorena
olessani; koska Jumalan salai-
suus oli minun majani päällä;
5. Koska Kaikkivaltias oli vielä
minun kanssani, ja minun nuoru-
kaiseni* minun ympärilläni;
6. Koska minä pesin minun tieni
voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-
ojat;
7. Koska minä menin kaupungin
porteille, ja annoin valmistaa is-
tuimeni kujille;
8. Kuin nuoret näkivät minun,
niin he pakenivat, ja vanhat
nousivat ja seisoivat minun
edessäni,
9. Ylimmäiset lakkasivat puhu-
masta, ja panivat kätensä suun-
sa päälle,
10. Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja
heidän kielensä suun lakeen