Basic HTML Version
Ensimmäinen Mooseksen kirja
82
oimaan. Ja kun he nostivat sil-
mänsä, näkivät he ismaelilais-
matkueen tulevan Gileadista;
heidän kamelinsa kuljettivat ku-
mihartsia, balsamia ja hajupih-
kaa, ja he olivat viemässä niitä
Egyptiin.
26 Silloin Juuda sanoi veljillensä:
Mitä hyötyä meillä on siitä, että
surmaamme veljemme ja sa-
laamme hänen verensä?
27 Tulkaa, myykäämme hänet
ismaelilaisille, mutta älköön kä-
temme sattuko häneen, sillä hän
on meidän veljemme, meidän
omaa lihaamme. Ja hänen vel-
jensä kuulivat häntä.
28 Kun nyt midianilaiset kauppi-
aat menivät siitä ohitse, vetivät
veljet Joosefin ylös kaivosta; ja
he myivät Joosefin kahdesta-
kymmenestä hopeasekelistä is-
maelilaisille. Nämä veivät Joose-
fin Egyptiin.
29 Kun sitten Ruuben palasi kai-
volle, niin Joosefia ei enää ollut
kaivossa. Silloin hän repäisi
vaatteensa,
30 palasi veljiensä luo ja sanoi:
Poika on kadonnut. Voi minua,
minne minä joudun!
31 Niin he ottivat Joosefin ihok-
kaan, teurastivat vuohipukin ja
kastoivat ihokkaan vereen.
32 Sitten he lähettivät tuon pit-
käliepeisen, hihallisen ihokkaan
kotiin isälleen ja sanoivat: Tä-
män me löysimme; tarkasta, on-
ko se poikasi ihokas vai eikö.
33 Ja tarkastettuaan sen hän
sanoi: Tämä on minun poikani
ihokas. Villipeto on hänet syönyt;
totisesti, Joosef on raadeltu
kuoliaaksi.
34 Ja Jaakob repäisi vaatteensa,
pani säkin lanteilleen ja suri poi-
kaansa pitkät ajat.
35 Ja kaikki hänen poikansa ja
tyttärensä kävivät häntä lohdut-
tamaan, mutta hän ei huolinut
lohdutuksesta, vaan sanoi: Mu-
rehtien minä menen tuonelaan
poikani tykö. Ja hänen isänsä
itki häntä.
36 Mutta midianilaiset myivät
hänet Egyptiin Potifarille, joka oli
faraon hoviherra ja henkivartijain
päämies.
38 luku
Juuda ja Taamar
1 Siihen aikaan Juuda lähti pois