Basic HTML Version
Ensimmäinen kuningasten kirja
759
1 Mutta kun Ahab kertoi Iisebe-
lille kaiken, mitä Elia oli tehnyt
ja kuinka hän oli tappanut mie-
kalla kaikki profeetat,
2 lähetti Iisebel sanansaattajan
Elian luo ja käski sanoa: Juma-
lat rangaiskoot minua nyt ja
vasta, jollen minä huomenna tä-
hän aikaan tee sinulle samaa,
mikä jokaiselle näistä on tehty.
3 Kun tämä näki sen, nousi hän
ja lähti matkaan pelastaakseen
henkensä ja tuli Beersebaan, jo-
ka on Juudan aluetta.
4 Sinne hän jätti palvelijansa,
mutta meni itse erämaahan päi-
vänmatkan päähän. Hän tuli ja
istuutui kinsteripensaan juureen.
Ja hän toivotti itsellensä kuole-
maa ja sanoi: Jo riittää, Herra;
ota minun henkeni, sillä minä en
ole isiäni parempi.
5 Ja hän paneutui maata ja
nukkui kinsteripensaan juurelle.
Mutta katso, enkeli kosketti hän-
tä ja sanoi hänelle: Nouse ja
syö.
6 Ja kun hän katsahti, niin kat-
so, hänen päänsä pohjissa oli
kuumennetuilla kivillä paistettu
kaltiainen ja vesiastia. Niin hän
söi ja joi ja paneutui jälleen
maata.
7 Mutta Herran enkeli kosketti
häntä vielä toisen kerran ja sa-
noi: Nouse ja syö, sillä muutoin
käy matka sinulle liian pitkäksi.
8 Niin hän nousi ja söi ja joi. Ja
hän kulki sen ruuan voimalla
neljäkymmentä päivää ja neljä-
kymmentä yötä Jumalan vuorel-
le, Hoorebille, asti.
9 Siellä hän meni luolaan ja oli
siinä yötä. Ja katso, Herran sa-
na tuli hänelle: hän kysyi hänel-
tä: Mitä sinä täällä teet, Elia?
10 Hän vastasi: Minä olen kiivai-
lemalla kiivaillut Herran, Jumalan
Sebaotin, puolesta. Sillä israeli-
laiset ovat hyljänneet sinun liit-
tosi, hajottaneet sinun alttarisi ja
tappaneet miekalla sinun pro-
feettasi. Minä yksin olen jäänyt
jäljelle, mutta minunkin henkeäni
he väijyvät, ottaaksensa sen.
11 Hän sanoi: Mene ulos ja ase-
tu vuorelle Herran eteen. Ja kat-
so, Herra kulki ohitse, ja suuri ja
raju myrsky, joka halkoi vuoret
ja särki kalliot, kävi Herran edel-
lä; mutta ei Herra ollut myrskys-
sä. Myrskyn jälkeen tuli maanjä-
ristys; mutta ei Herra ollut
maanjäristyksessä.