Basic HTML Version
Ensimmäinen kuningasten kirja
710
saasi tuomita?
10 Herralle oli otollista, että Sa-
lomo tätä anoi.
11 Ja Jumala sanoi hänelle:
Koska sinä anoit tätä etkä ano-
nut itsellesi pitkää ikää, et rik-
kautta etkä vihamiestesi henkeä,
vaan anoit itsellesi ymmärrystä
kuullaksesi, mikä oikein on,
12 niin katso, minä teen, niin-
kuin sanot: katso, minä annan
sinulle viisaan ja ymmärtäväisen
sydämen, niin ettei sinun vertais-
tasi ole ollut ennen sinua eikä
tule sinun jälkeesi.
13 Ja lisäksi minä annan sinulle,
mitä et anonutkaan: sekä rik-
kautta että kunniaa, niin ettei
koko elinaikanasi ole kuningas-
ten joukossa oleva sinun vertais-
tasi.
14 Ja jos sinä vaellat minun tei-
täni, noudattaen minun säädök-
siäni ja käskyjäni, niinkuin sinun
isäsi Daavid vaelsi, niin minä
suon sinulle pitkän iän.
15 Siihen Salomo heräsi; ja kat-
so, se oli unta. Ja kun hän tuli
Jerusalemiin, astui hän Herran
liitonarkin eteen, uhrasi polttouh-
reja ja toimitti yhteysuhrin ja
laittoi pidot kaikille palvelijoillen-
sa.
16 Siihen aikaan tuli kaksi port-
toa kuninkaan luo, ja he astuivat
hänen eteensä.
17 Ja toinen nainen sanoi: Oi
herrani, minä ja tämä nainen
asumme samassa huoneessa. Ja
minä synnytin hänen luonansa
siinä huoneessa.
18 Ja kolmantena päivänä sen
jälkeen, kuin minä olin synnyttä-
nyt, synnytti myös tämä nainen.
Me olimme yhdessä, eikä ketään
vierasta ollut meidän kanssam-
me huoneessa; ainoastaan me
kahden olimme huoneessa.
19 Mutta tämän naisen poika
kuoli yöllä, sillä hän oli maannut
sen.
20 Niin hän nousi keskellä yötä
ja otti minun poikani vierestäni
palvelijattaresi nukkuessa ja pani
sen povellensa, mutta oman
kuolleen poikansa hän pani mi-
nun povelleni.
21 Kun minä aamulla nousin
imettämään poikaani, niin katso,
se oli kuollut. Mutta kun minä
tarkastin sitä aamulla, niin katso,
se ei ollutkaan minun poikani,
jonka minä olin synnyttänyt.
22 Niin toinen nainen sanoi: Ei