Basic HTML Version
Ensimmäinen Samuelin kirja
630
17 Niin Saul tunsi Daavidin ää-
nen ja sanoi: Sehän on sinun
äänesi, poikani Daavid. Daavid
vastasi: Niin on, herrani, kunin-
gas.
18 Ja hän sanoi vielä: Miksi her-
rani vainoaa palvelijaansa? Mitä
minä olen tehnyt, tahi mitä pa-
haa minulla on tekeillä?
19 Kuulkoon nyt herrani, kunin-
gas, mitä hänen palvelijansa sa-
noo. Jos Herra on yllyttänyt si-
nut minua vastaan, niin saakoon
hän tuntea ruokauhrin hajua;
mutta jos sen ovat tehneet ih-
miset, niin olkoot he kirotut Her-
ran edessä, koska tänä päivänä
karkoittavat minut pois Herran
perintöosasta, sanoen: 'Mene ja
palvele muita jumalia.'
20 Älköön kuitenkaan minun ve-
reni vuotako maahan siellä kau-
kana Herran kasvoista. Niin, Is-
raelin kuningas on lähtenyt liik-
keelle etsimään yhtä kirppua,
niinkuin ajetaan peltokanaa vuo-
rilla.
21 Niin Saul sanoi: Minä olen
tehnyt syntiä. Tule takaisin, poi-
kani Daavid; sillä minä en enää
tee sinulle pahaa, koska minun
henkeni tänä päivänä on ollut
kallis sinun silmissäsi. Katso, mi-
nä olen tehnyt tyhmästi ja ereh-
tynyt kovin pahoin.
22 Daavid vastasi ja sanoi: Täs-
sä on kuninkaan keihäs; tulkoon
joku miehistä tänne ottamaan
sen.
23 Herra palkitsee jokaiselle hä-
nen vanhurskautensa ja uskolli-
suutensa. Sillä Herra antoi sinut
tänä päivänä minun käsiini, mut-
ta minä en tahtonut satuttaa
kättäni Herran voideltuun.
24 Katso, niinkuin sinun henkesi
tänä päivänä on ollut suuriarvoi-
nen minun silmissäni, niin on
myös minun henkeni oleva suu-
riarvoinen Herran silmissä, ja
hän on pelastava minut kaikesta
hädästä.
25 Saul sanoi Daavidille: Siunat-
tu ole sinä, poikani Daavid! Mi-
hin sinä ryhdyt, siihen sinä pys-
tyt. Sitten Daavid meni pois, ja
Saul palasi kotiinsa.
27 luku
Daavid pakenee filistealaisten
maahan ja asettuu Siglagiin.
1 Mutta Daavid ajatteli mieles-