Basic HTML Version
Ensimmäinen Samuelin kirja
615
rasuhrit kaupungissa, ja veljeni
itse on käskenyt minut sinne; jos
minä siis olen saanut armon si-
nun silmiesi edessä, niin päästä
minut katsomaan veljiäni.' Sen-
tähden hän ei ole tullut kunin-
kaan pöytään.
30 Silloin Saul vihastui Joonata-
niin ja sanoi hänelle: Sinä sää-
dyttömän naisen poika! Tiesin-
hän minä, että sinä olet mielty-
nyt Iisain poikaan, häpeäksi it-
sellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.
31 Sillä niin kauan kuin Iisain
poika elää maan päällä, et sinä
eikä sinun kuninkuutesi ole tur-
vassa. Lähetä nyt noutamaan
hänet minun luokseni, sillä hän
on kuoleman oma.
32 Joonatan vastasi isälleen
Saulille ja sanoi hänelle: Miksi
hänet on surmattava? Mitä hän
on tehnyt?
33 Silloin Saul heitti keihään
häntä kohti surmataksensa hä-
net. Niin Joonatan ymmärsi, että
hänen isänsä oli päättänyt tap-
paa Daavidin.
34 Ja Joonatan nousi pöydästä,
vihasta hehkuen, eikä syönyt mi-
tään toisena uudenkuun päivänä,
sillä hän oli murheissaan Daavi-
din tähden, koska hänen isänsä
oli häväissyt tätä.
35 Seuraavana aamuna Joona-
tan lähti ulos kedolle, niinkuin
hän oli sopinut Daavidin kanssa,
ja hänellä oli mukanaan pieni
poikanen.
36 Ja hän sanoi pojalle: Juokse
noutamaan nuolet, jotka minä
ammun. Ja pojan juostessa hän
ampui nuolen hänen ylitsensä.
37 Ja kun poika oli tulemassa
siihen paikkaan, missä Joonata-
nin ampuma nuoli oli, huusi
Joonatan pojalle ja sanoi: Nuoli
on edessäsi, sinnempänä.
38 Ja Joonatan huusi vielä po-
jalle: Riennä nopeasti, älä sei-
sahtele! Niin Joonatanin poika-
nen otti nuolen ja tuli herransa
luo.
39 Eikä poika tiennyt asiasta mi-
tään; ainoastaan Joonatan ja
Daavid tiesivät sen.
40 Ja Joonatan antoi aseensa
pojalle, joka hänellä oli muka-
naan, ja sanoi hänelle: Mene ja
vie nämä kaupunkiin.
41 Ja kun poika oli mennyt,
nousi Daavid ylös etelän puolel-
ta; ja hän lankesi kasvoilleen
maahan ja kumartui kolme ker-