Basic HTML Version
Paavalin kirje roomalaisille
2167
synnissä, vaan hänen tulee elää
Jumalalle, niin kuin kastekin vel-
voittaa meitä kuolemaan pois
synnistä ja vaeltamaan uudessa
elämässä 1 – 14. Koska emme
ole lain, vaan armon alla,
teemme hedelmää pyhityksessä
ja saamme lopuksi iankaikkisen
elämän 15 – 23.
1 Mitä siis sanomme? Onko
meidän pysyttävä synnissä, että
armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme
kuolleet pois synnistä, kuinka me
vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me
kaikki, jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen, olemme
hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hä-
nen kanssaan haudatut kasteen
kautta kuolemaan, että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista Isän
kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä
vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen
kanssaan yhteenkasvaneita yhtä-
läisessä kuolemassa, niin olem-
me samoin myös yhtäläisessä
ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että mei-
dän vanha ihmisemme on hänen
kanssaan ristiinnaulittu, että
synnin ruumis kukistettaisiin, niin
ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on
vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet
Kristuksen kanssa, niin me us-
komme saavamme myös elää
hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin
hänet kuolleista herätettiin, ei
enää kuole: kuolema ei enää
häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen
hän kerta kaikkiaan kuoli pois
synnistä; mutta minkä hän elää,
sen hän elää Jumalalle.
11 Niin tekin pitäkää itsenne
synnille kuolleina, mutta Jumalal-
le elävinä Kristuksessa Jeesuk-
sessa.
12 Älköön siis synti hallitko tei-
dän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset sen
himoille,
13 älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille, vaan
antakaa itsenne, kuolleista elä-
viksi tulleina, Jumalalle, ja jä-
senenne vanhurskauden aseiksi