Basic HTML Version
Evankeliumi Markuksen mukaan
1901
kean miehen Beetsaidassa 22 –
26. Pietari tunnustaa Jeesuksen
Kristukseksi 27 – 30. Jeesus il-
moittaa edeltäpäin kärsimisensä
31 – 33 ja puhuu seuraajiensa
itsensäkieltämisestä ja tulemuk-
sestaan 34 – 9: 1.
1 Niinä päivinä, kun paljon kan-
saa taas oli koolla eikä heillä
ollut mitään syötävää, kutsui
hän opetuslapsensa tykönsä ja
sanoi heille:
2 "Minun käy sääliksi kansaa,
sillä he ovat jo kolme päivää ol-
leet minun tykönäni, eikä heillä
ole mitään syötävää.
3 Ja jos minä lasken heidät
menemään syömättä kotiinsa,
niin he nääntyvät matkalla; sillä
muutamat heistä ovat tulleet
kaukaa."
4 Niin hänen opetuslapsensa
vastasivat hänelle: "Mistä täällä
erämaassa kukaan voi saada
leipää näiden ravitsemiseksi?"
5 Hän kysyi heiltä: "Montako lei-
pää teillä on?" He sanoivat:
"Seitsemän."
6 Silloin hän käski kansan aset-
tua maahan. Ja hän otti ne
seitsemän leipää, kiitti, mursi ja
antoi opetuslapsillensa, että he
panisivat ne kansan eteen. Ja
he panivat.
7 Heillä oli myös joitakuita ka-
lasia; ja siunattuaan ne hän
käski panna nekin kansan eteen.
8 Niin he söivät ja tulivat ravi-
tuiksi. Sitten he keräsivät jääneet
palaset, seitsemän vasullista.
9 Ja heitä oli noin neljätuhatta.
Ja hän laski heidät luotansa.
10 Ja kohta hän astui opetus-
lapsineen venheeseen ja meni
Dalmanutan seuduille.
11 Ja fariseukset lähtivät sinne
ja rupesivat väittelemään hänen
kanssaan ja vaativat häneltä
merkkiä taivaasta, kiusaten hän-
tä.
12 Niin hän huokasi hengessään
ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi
vaatii merkkiä? Totisesti minä
sanon teille: tälle sukupolvelle ei
anneta merkkiä."
13 Ja hän jätti heidät ja astui
taas venheeseen ja lähti pois
toiselle rannalle.
14 Ja he olivat unhottaneet ot-
taa mukaansa leipää, eikä heillä
ollut muassaan venheessä
enempää kuin yksi leipä.
15 Ja hän käski heitä sanoen: