Basic HTML Version
Daniel
1705
kuule palvelijasi rukous ja hänen
anomisensa ja valista kasvosi
pyhäkkösi ylitse, joka on autio-
na; Herran tähden.
18 Minun Jumalani, kallista kor-
vasi ja kuule, avaa silmäsi ja
katso meidän hävitystämme ja
sitä kaupunkia, joka on otettu
sinun nimiisi; sillä me annamme
rukouksiemme langeta sinun
eteesi, emme omaan vanhurs-
kauteemme, vaan sinun suureen
armoosi luottaen.
19 Herra, kuule, Herra, anna an-
teeksi, Herra, huomaa ja tee te-
kosi itsesi tähden, älä viivyttele,
minun Jumalani; sillä sinun kau-
punkisi ja sinun kansasi ovat si-
nun nimiisi otetut.
20 Ja vielä minä puhuin ja ru-
koilin ja tunnustin syntini ja kan-
sani Israelin synnit ja annoin ru-
koukseni langeta Herran, Juma-
lani, eteen minun Jumalani py-
hän vuoren puolesta.
21 Ja kun minä vielä puhuin ru-
kouksessa, tuli se mies, Gabriel,
jonka minä olin nähnyt ennen
näyssä, kiiruusti kiitäen minun
tyköni ehtoouhrin aikana.
22 Ja hän opetti minua, puhui
minulle ja sanoi: Daniel, nyt mi-
nä olen lähtenyt neuvomaan si-
nua ymmärrykseen.
23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti
liikkeelle sana, ja minä olen tul-
lut sitä ilmoittamaan; sillä sinä
olet otollinen. Käsitä siis se sa-
na ja ymmärrä näky.
24 Seitsemänkymmentä viikkoa
on säädetty sinun kansallesi ja
pyhälle kaupungillesi; silloin luo-
pumus päättyy, ja synti sinetillä
lukitaan, ja pahat teot sovite-
taan, ja iankaikkinen vanhurska-
us tuodaan, ja näky ja profeetta
sinetillä vahvistetaan, ja kaik-
keinpyhin voidellaan.
25 Ja tiedä ja käsitä: siitä ajas-
ta, jolloin tuli se sana, että Je-
rusalem on jälleen rakennettava,
voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on
kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja
kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa,
niin se jälleen rakennetaan to-
reinensa ja vallihautoinensa,
mutta keskellä ahtaita aikoja.
26 Ja kuudenkymmenen kahden
vuosiviikon mentyä tuhotaan
voideltu, eikä häneltä jää ketään.
Ja kaupungin ja pyhäkön hävit-
tää hyökkäävän ruhtinaan väki,
mutta hän itse saa loppunsa
tulvassa. Ja loppuun asti on