Basic HTML Version
Daniel
1697
ruusti kuninkaan tykö ja sanoivat
kuninkaalle: Tiedä, kuningas,
meedialaisten ja persialaisten la-
ki on, ettei mitään kuninkaan
vahvistamaa kieltoa tai julistusta
peruuteta.
16 Silloin kuningas käski tuoda
Danielin ja heittää hänet jalo-
peurain luolaan. Ja kuningas pu-
hui Danielille ja sanoi: Sinun
Jumalasi, jota sinä lakkaamatta
palvelet, pelastakoon sinut. Sit-
ten tuotiin kivi ja pantiin luolan
suulle,
17 ja kuningas sinetöi sen omal-
laan ja ylimystensä sineteillä,
ettei Danielin asiassa muutosta
tapahtuisi.
18 Sitten kuningas meni palat-
siinsa ja vietti yönsä paastoten
eikä sallinut tuoda eteensä nai-
sia, ja hänen unensa pakeni hä-
neltä.
19 Aamun sarastaessa kuningas
sitten nousi ja meni kiiruusti ja-
lopeurain luolalle.
20 Ja lähestyessään luolaa hän
huusi Danielille murheellisella
äänellä, ja kuningas lausui ja
sanoi Danielille: Daniel, sinä elä-
vän Jumalan palvelija, onko si-
nun Jumalasi, jota lakkaamatta
palvelet, voinut pelastaa sinut
jalopeuroilta?
21 Silloin Daniel vastasi kunin-
kaalle: Kuningas eläköön ian-
kaikkisesti!
22 Minun Jumalani on lähettänyt
enkelinsä ja sulkenut jalopeurain
kidat, niin etteivät ne ole minua
vahingoittaneet, sillä minut on
havaittu nuhteettomaksi hänen
edessänsä, enkä minä ole sinua-
kaan vastaan, kuningas, rikosta
tehnyt.
23 Silloin kuningas ihastui suu-
resti ja käski ottaa Danielin ylös
luolasta. Ja kun Daniel oli otettu
ylös luolasta, ei hänessä havait-
tu mitään vammaa; sillä hän oli
turvannut Jumalaansa.
24 Ja kuningas käski tuoda ne
miehet, jotka olivat syyttäneet
Danielia, ja heittää heidät lapsi-
neen ja vaimoineen jalopeurain
luolaan; eivätkä he ehtineet luo-
lan pohjaan, ennenkuin jalo-
peurat hyökkäsivät heidän kimp-
puunsa ja murskasivat kaikki
heidän luunsa.
25 Sitten kuningas Daarejaves
kirjoitti kaikille kansoille, kansa-
kunnille ja kielille, mitä koko
maan päällä asuu: Suuri olkoon