Basic HTML Version
Hesekiel
1572
sansa tykö. Profeetan sielunhoi-
taja – kutsumus.
1 Ja hän sanoi minulle: Ihmis-
lapsi, syö, minkä tässä saat; syö
tämä kirjakäärö, mene ja puhu
Israelin heimolle.
2 Niin minä avasin suuni, ja hän
antoi tämän kirjakäärön minun
syödäkseni.
3 Ja hän sanoi minulle: Ihmis-
lapsi, ravitse vatsasi ja täytä si-
sälmyksesi tällä kirjakääröllä,
jonka minä sinulle annan. Niin
minä söin, ja se oli minun suus-
sani makea kuin hunaja.
4 Ja hän sanoi minulle: Ihmis-
lapsi, mene nyt Israelin heimon
tykö ja puhu heille minun sana-
ni.
5 Sillä ei sinua lähetetä outokie-
lisen ja kankeapuheisen kansan
tykö, vaan Israelin heimon tykö;
6 ei monien kansojen tykö, ou-
tokielisten ja kankeapuheisten,
joiden puhetta et ymmärrä. Jos
niiden tykö lähettäisin sinut, he
sinua kuulisivat.
7 Mutta Israelin heimo ei tahdo
sinua kuulla, koska he eivät
tahdo minua kuulla. Sillä koko
Israelin heimolla on kova otsa ja
paatunut sydän.
8 Katso, minä teen sinun kasvo-
si yhtä koviksi kuin heidän kas-
vonsa ja sinun otsasi yhtä ko-
vaksi kuin heidän otsansa.
9 Timantin kaltaiseksi, kiveä ko-
vemmaksi minä teen sinun otsa-
si. Älä pelkää heitä äläkä arkaile
heidän kasvojansa, sillä he ovat
uppiniskainen suku.
10 Ja hän sanoi minulle: Ihmis-
lapsi, kaikki minun sanani, jotka
minä sinulle puhun, ota sydä-
meesi ja kuule korvillasi.
11 Ja nyt mene pakkosiirtolais-
ten tykö, kansasi lasten tykö;
puhu heille ja sano heille: Näin
sanoo Herra, Herra - kuulkoot
he tai olkoot kuulematta.
12 Niin henki nosti minut, ja mi-
nä kuulin takaani suuren, jylise-
vän äänen: Kiitetty olkoon Her-
ran kirkkaus, siinä kussa se on!
13 ja olentojen siipien kohinan,
kun ne löivät toisiinsa, samalla
pyöräin jyrinän ja suuren, jylise-
vän äänen.
14 Ja henki nosti minut ja otti
minut, ja minä kuljin murheelli-
sena henkeni kiivaudessa, ja
Herran käsi oli väkevänä minun
päälläni.