Basic HTML Version
Valitusvirret
1559
teen vihollisen vieminä.
6 Mennyt on tytär Siionilta kaik-
ki hänen kauneutensa. Hänen
ruhtinaansa ovat kuin peurat,
jotka eivät laidunta löydä; he
kulkivat voimattomina vainoojan
edessä.
7 Jerusalem muistelee kurjuu-
tensa päivinä ja kodittomuudes-
saan kaikkea kallisarvoista, mitä
sillä oli muinaisista päivistä asti.
Kun sen kansa sortui vihollisen
käsiin eikä sillä ollut auttajaa,
katsoivat viholliset sitä ja nau-
roivat sen turmiota.
8 Jerusalem on raskaasti syntiä
tehnyt, sentähden se on saas-
taksi tullut. Kaikki, jotka sitä
kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,
kun ovat nähneet sen alasto-
muuden. Itsekin se huokaa ja
kääntyy poispäin.
9 Sen tahrat ovat sen liepeissä.
Se ei ajatellut, mikä sille tuleva
oli, ja niin se sortui hämmästyt-
tävästi. Ei ole sillä lohduttajaa.
Katso, Herra, minun kurjuuttani,
sillä vihamies ylvästelee.
10 Vihollinen levitti kätensä
kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin,
sen täytyi nähdä, kuinka pakanat
tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne,
jotka sinä olit kieltänyt tulemas-
ta sinun seurakuntaasi.
11 Kaikki sen kansa huokaa et-
siessänsä leipää: he antavat, mi-
tä heillä kallista on, ruuasta,
saadakseen nälkänsä tyydytetyk-
si. Katso, Herra, ja näe, kuinka
halveksittu minä olen.
12 Eikö tämä koske teihin, kaikki
ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää:
onko kipua, minun kipuni vertais-
ta, joka on minun kannettavak-
seni pantu, jolla Herra on mu-
rehduttanut minut vihansa heh-
kun päivänä?
13 Hän lähetti tulen korkeudesta
minun luihini ja kuritti niitä. Hän
viritti verkon minun jalkaini varal-
le, hän pani minut peräytymään,
hän teki minut autioksi, ainiaan
sairaaksi.
14 Hänen kätensä sitoi minun
rikosteni ikeen: ne kiedottiin yh-
teen, tulivat minun niskalleni;
hän saattoi horjumaan minun
voimani. Herra antoi minut nii-
den käsiin, joita minä en voi
vastustaa.
15 Herra hylkäsi kaikki minun
urhoni, joita minun keskuudessa-
ni oli; hän kutsui kokoon juhlan
minua vastaan murskatakseen