Basic HTML Version
Jesaja
1365
ta, ja sen asukkaat syystänsä
kärsivät; sentähden maan asuk-
kaat kuumuudesta korventuvat,
ja vähän jää ihmisiä jäljelle.
7 Viini murehtii, viiniköynnös
kuihtuu, kaikki ilomieliset huo-
kaavat.
8 Loppunut on vaskirumpujen
riemu, lakannut remuavaisten
melu, loppunut kanteleitten rie-
mu.
9 Ei laulaen viiniä juoda, väki-
juoma käy karvaaksi juojillensa.
10 Kukistettu on autio kaupunki,
joka talo teljetty, sisään pääse-
mätön.
11 Viinistä on kaduilla valitus,
kaikki ilo on mennyt mailleen,
riemu maasta paennut.
12 Jäljellä on kaupungissa hävi-
tys, portti on pirstaleiksi lyöty.
13 Sillä niin on käyvä maan
päällä, kansojen keskuudessa,
kuin öljypuuta karistettaessa,
kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun
päätyttyä.
14 Ne korottavat äänensä ja
riemuitsevat, ne huutavat merel-
tä päin Herran valtasuuruutta:
15 Sentähden kunnioittakaa Her-
raa valon mailla, ja meren saa-
rilla Herran, Israelin Jumalan,
nimeä.
16 Maan äärestä kuulemme ylis-
tysvirret: Ihana on vanhurskaan
osa! Mutta minä sanon: Riutu-
mus, riutumus on minun osani,
voi minua: ryöstäjät ryöstävät,
raastaen ryöstäjät ryöstävät!
17 Kauhu ja kuoppa ja paula on
edessäsi, sinä maan asukas.
18 Joka pakenee kauhun ääntä,
se putoaa kuoppaan, ja joka
kuopasta nousee, se puuttuu
paulaan. Sillä korkeuden akkunat
aukenevat ja maan perustukset
järkkyvät.
19 Maa murskaksi musertuu,
maa halkee ja hajoaa, maa hor-
juu ja huojuu.
20 Maa hoippuu ja hoipertelee
niinkuin juopunut, huojuu niinkuin
lehvämaja. Raskaana painaa sitä
sen rikkomus, se kaatuu eikä
enää nouse.
21 Sinä päivänä Herra kostaa
korkeuden sotajoukolle korkeu-
dessa ja maan kuninkaille maan
päällä.
22 Heidät kootaan sidottuina
vankikuoppaan ja suljetaan van-
keuteen; pitkän ajan kuluttua
heitä etsiskellään.
23 Ja kuu punastuu, ja aurinko