Basic HTML Version
Korkea Veisuu
1327
(v. 9-16)
1 Minä tulen yrttitarhaani, sisko-
ni, morsiameni; minä poimin
mirhani ja balsamini, minä syön
mesileipäni ja hunajani, juon vii-
nini ja maitoni. Syökää, ystävät,
juokaa ja juopukaa rakkaudesta.
2 Minä nukuin, mutta minun sy-
dämeni valvoi. Kuule, rakkaani
kolkuttaa: Avaa minulle, siskose-
ni, armaani, kyyhkyseni, puh-
toiseni. Sillä pääni on kastetta
täynnä, kiharani yön pisaroita.
3 Olen ihokkaani riisunut; pu-
kisinko sen päälleni enää? Olen
jalkani pessyt; tahraisinko ne
taas?
4 Rakkaani pisti kätensä oven-
reiästä sisään. Silloin minun sy-
dämeni liikkui häntä kohden;
5 minä nousin avaamaan rak-
kaalleni, ja minun käteni tiukkui-
vat mirhaa, sormeni sulaa mir-
haa salvan kädensijoihin.
6 Minä avasin rakkaalleni, mutta
rakkaani oli kadonnut, mennyt
menojaan. Hänen puhuessaan oli
sieluni vallannut hämmennys. Mi-
nä etsin häntä, mutta en häntä
löytänyt; minä huusin häntä,
mutta ei hän minulle vastannut.
7 Kohtasivat minut vartijat, jotka
kaupunkia kiertävät, he löivät
minua ja haavoittivat minut;
päällysharson riistivät yltäni
muurien vartijat.
8 Minä vannotan teitä, te Jeru-
salemin tyttäret: jos löydätte
rakkaani, mitä hänelle sanotte?
Sanokaa, että minä olen rak-
kaudesta sairas.
9 Mitä on sinun rakkaasi muita
parempi, sinä naisista kaunein?
Mitä on sinun rakkaasi muita
parempi, ettäs meitä näin vanno-
tat?
10 Minun rakkaani on valkoinen
ja punainen, kymmentä tuhatta
jalompi.
11 Hänen päänsä on kultaa,
puhtainta kultaa, hänen kiharan-
sa kuin palmunlehvät, mustat
kuin kaarne.
12 Hänen silmänsä ovat kuin
kyyhkyset vesipurojen partaalla,
jotka ovat maidossa kylpeneet ja
istuvat runsauden ääressä.
13 Hänen poskensa ovat kuin
balsamilava, kuin höystesäiliöt;
hänen huulensa ovat liljat, ne
tiukkuvat sulaa mirhaa.
14 Hänen käsivartensa ovat kul-
tatangot, krysoliitteja täynnä.