Basic HTML Version
Psalmit
1188
piniskaisia Korkeimmalle erä-
maassa.
18 He kiusasivat Jumalaa sydä-
messänsä, vaatien ruokaa hi-
monsa tyydyttämiseksi.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vas-
taan sanoen: Voikohan Jumala
kattaa pöydän erämaassa?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski,
ja vedet vuotivat ja purot tulvi-
vat; mutta voiko hän antaa
myös leipää tai hankkia kansal-
lensa lihaa?
21 Sentähden Herra, kun hän
sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi
Jaakobissa, ja Israelia vastaan
nousi viha,
22 koska he eivät uskoneet Ju-
malaan eivätkä luottaneet hänen
apuunsa.
23 Hän käski pilviä korkeudessa
ja avasi taivaan ovet;
24 hän satoi heille ruuaksi man-
naa, hän antoi heille taivaan vil-
jaa.
25 Ihmiset söivät enkelien lei-
pää; hän lähetti heille evästä yl-
lin kyllin.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen
ja ajoi voimallaan esiin etelätuu-
len;
27 hän antoi sataa heille lihaa
kuin tomua, siivekkäitä lintuja
kuin meren hiekkaa;
28 hän pudotti ne leirinsä kes-
keen, yltympäri asuntonsa.
29 Niin he söivät ja tulivat kyl-
läisiksi; mitä he olivat himoin-
neet, sitä hän salli heidän saa-
da.
30 Eivät olleet he vielä himoan-
sa tyydyttäneet, ja ruoka oli vie-
lä heidän suussaan,
31 kun heitä vastaan jo nousi
Jumalan viha: hän tappoi heidän
voimakkaimpansa ja kaatoi maa-
han Israelin nuoret miehet.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä
tekivät syntiä eivätkä uskoneet
hänen ihmeitänsä.
33 Sentähden hän lopetti heidän
päivänsä niinkuin tuulahduksen,
antoi heidän vuottensa päättyä
äkilliseen perikatoon.
34 Kun hän surmasi heitä, ky-
syivät he häntä, kääntyivät ja
etsivät Jumalaa.
35 He muistivat, että Jumala oli
heidän kallionsa ja että Jumala,
Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Mutta he pettivät häntä suul-
laan ja valhettelivat hänelle kie-
lellänsä;
37 sillä heidän sydämensä ei ol-