Basic HTML Version
Psalmit
1144
minä en tiedä.
12 He palkitsevat minulle hyvän
pahalla minun sieluni on orpo.
13 Mutta minä puin päälleni su-
rupuvun, kun he sairastivat minä
vaivasin itseäni paastolla ja ru-
koilin pää painuksissa.
14 Niinkuin he olisivat olleet mi-
nun ystäviäni, minun omia veljiä-
ni, niin minä kuljin niinkuin äi-
tiänsä sureva, niin minä kävin
surupuvussa, kumarruksissa.
15 Mutta he iloitsevat minun
kompastuksestani ja kokoontuvat
- kokoontuvat minua vastaan,
nuo lyöjät, joita minä en tunne
he herjaavat herkeämättä,
16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää
kärkkyen minua pilkkaavat, kiris-
televät minulle hampaitansa.
17 Herra, kuinka kauan sinä tätä
katselet? Päästä minun sieluni
turmiosta, jota he hankitsevat,
minun ainokaiseni nuorista lei-
jonista.
18 Niin minä kiitän sinua suu-
ressa seurakunnassa, ylistän si-
nua paljon kansan keskellä.
19 Älkööt ne minusta iloitko,
jotka syyttä ovat minun vihamie-
hiäni älkööt silmää iskekö, jotka
asiatta minua vihaavat.
20 Sillä he eivät puhu rauhan
puheita, vaan miettivät petoksen
sanoja maan hiljaisia vastaan.
21 He avaavat suunsa ammol-
leen minua vastaan ja sanovat:
Kas niin, kas niin! Nyt me sen
omin silmin näemme!
22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole
vaiti! Herra, älä ole minusta
kaukana!
23 Heräjä ja nouse, minun Ju-
malani ja Herrani, hankkimaan
minulle oikeutta ja ajamaan mi-
nun asiaani.
24 Tuomitse minut vanhurskau-
tesi mukaan, Herra, minun Ju-
malani, älä salli heidän minusta
riemuita.
25 Älä salli heidän sanoa sydä-
messänsä: Kas niin! Sitä me ha-
lusimmekin. Älä salli heidän sa-
noa: Me olemme hänet nielleet.
26 Hävetkööt ja punastukoot
kaikki, jotka minun onnettomuu-
destani iloitsevat, saakoot pu-
vuksensa häpeän ja pilkan ne,
jotka ylvästelevät minua vastaan.
27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne,
jotka suovat minulle minun oi-
keuteni, ja sanokoot aina: Ylis-
tetty olkoon Herra, joka tahtoo
palvelijansa parasta.