Basic HTML Version
Jobin kirja
1067
si ja vainottavaksi? Jospa hän ei
olisi syntynytkään!
1 Minun sieluni on kyllästynyt
elämään; minä päästän valituk-
seni valloilleen ja puhun sieluni
murheessa,
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä
tuomitse minua syylliseksi; ilmai-
se minulle, miksi vaadit minua
tilille.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että
teet väkivaltaa, että oman kä-
sialasi hylkäät, mutta valaiset
jumalattomain neuvoa?
4 Onko sinulla lihan silmät, kat-
sotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin
ihmisen päivät, ovatko vuotesi
niinkuin miehen vuodet,
6 koska etsit vääryyttä minusta
ja tutkit minun syntiäni,
7 vaikka tiedät, etten ole syylli-
nen ja ettei ole ketään, joka si-
nun käsistäsi auttaa?'
8 Sinun kätesi ovat minut luo-
neet ja tehneet; yhtäkaikki minut
perin juurin tuhoat.
9 Muista, että sinä olet muovail-
lut minut niinkuin saven, ja nyt
muutat minut tomuksi jälleen.
10 Etkö sinä valanut minua niin-
kuin maitoa ja juoksuttanut niin-
kuin juustoa?
11 Sinä puetit minut nahalla ja
lihalla ja kudoit minut luista ja
jänteistä kokoon.
12 Elämän ja armon olet sinä
minulle suonut, ja sinun huolen-
pitosi on varjellut minun henkeni.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi
tämän; minä tiedän, että tämä
oli sinun mielessäsi:
14 jos minä syntiä tein, niin sinä
vartioitsit minua, ja minun rikos-
tani et antanut anteeksi.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi
minua! Ja vaikka olisin oikeassa,
en kuitenkaan voisi päätäni nos-
taa, häpeästä kylläisenä ja kur-
juuttani katsellen.
16 Jos minun pääni nousee, niin
sinä ajat minua niinkuin leijona
ja teet yhä ihmeitäsi minua vas-
taan.
17 Sinä hankit yhä uusia todis-
tajia minua vastaan, ja vihasi
minuun kasvaa, ja sinä tuot ve-
reksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini
kohdusta? Jospa olisin kuollut,
ihmissilmän näkemätönnä!
19 Niin minä olisin, niinkuin mi-
nua ei olisi ollutkaan; minut olisi