Basic HTML Version
Nehemian kirja
1012
meidän luoksemme,
13 silloin minä asetin kansan
muurin taakse, alempiin ja suo-
jattomiin paikkoihin, asetin hei-
dät sukukunnittain asemiinsa
miekkoineen, keihäineen ja jousi-
neen.
14 Ja katsastettuani kaiken minä
nousin ja sanoin ylimyksille ja
esimiehille ja muulle kansalle:
Älkää peljätkö heitä; muistakaa
suurta ja peljättävää Herraa, ja
taistelkaa veljienne, poikienne ja
tyttärienne, vaimojenne ja ko-
tienne puolesta.
15 Sitten kuin vihollisemme oli-
vat kuulleet, että me olimme
saaneet tietää asian ja että Ju-
mala oli tehnyt heidän hank-
keensa tyhjäksi, palasimme me
kaikki takaisin muurille, itsekukin
työhönsä.
16 Siitä päivästä alkaen teki toi-
nen puoli minun palvelijoitani
työtä, ja toinen puoli oli asestet-
tuna keihäillä, kilvillä, jousilla ja
rintahaarniskoilla; ja päämiehet
seisoivat kaikkien niiden juuta-
laisten takana,
17 jotka rakensivat muurilla. Ne-
kin, jotka kantoivat taakkoja ja
kuljettivat kuormia, tekivät toisel-
la kädellänsä työtä ja toisessa
pitivät keihästä.
18 Ja rakentajilla oli kullakin
miekka sidottuna vyöllensä hei-
dän rakentaessaan; ja torven-
soittaja seisoi minun vieressäni.
19 Minä sanoin ylimyksille, esi-
miehille ja muulle kansalle: Työ
on suuri ja laaja, ja me olemme
muurilla hajallamme, kaukana
toisistamme.
20 Missä kuulette torven soivan,
sinne kokoontukaa meidän luok-
semme. Meidän Jumalamme sotii
meidän puolestamme.
21 Näin me siis teimme työtä, ja
toinen puoli väkeä oli asestettu-
na keihäillä päivänkoitosta siihen
asti, kunnes tähdet tulivat näky-
viin.
22 Siihen aikaan minä myös sa-
noin kansalle: Kukin jääköön
palvelijoineen yöksi Jerusalemiin,
että he olisivat meidän apu-
namme yöllä vartioimassa ja
päivällä työssä.
23 Emmekä me, en minä, eivät
minun veljeni ja palvelijani eivät-
kä ne vartijat, jotka minua seu-
rasivat, riisuneet vaatteitamme.
Kullakin keihäs ja vettä.