Basic HTML Version
Nehemian kirja
1007
sallivat minun kulkea sen kautta
perille Juudaan asti,
8 samoin kirje Aasafille, kunin-
kaan puiston vartijalle, että hän
antaa minulle hirsiä temppelilin-
nan porttien kattamista varten
sekä kaupungin muuria ja sitä
taloa varten, johon menen asu-
maan. Ja kuningas myönsi mi-
nulle sen, koska minun Jumalani
hyvä käsi oli minun päälläni.
9 Kun minä sitten tulin Eufrat-
virran tämänpuoleisen maan
käskynhaltijain luo, annoin minä
heille kuninkaan kirjeet. Ja ku-
ningas oli lähettänyt minun
kanssani sotapäälliköitä ja rat-
sumiehiä.
10 Mutta kun hooronilainen
Sanballat ja ammonilainen vir-
kamies Tobia sen kuulivat, pa-
hastuivat he kovin siitä, että oli
tullut joku, joka harrasti israeli-
laisten parasta.
11 Ja tultuani Jerusalemiin ja
oltuani siellä kolme päivää
12 minä nousin yöllä, ja muu-
tamat miehet minun kanssani,
ilmoittamatta kenellekään, mitä
Jumalani oli pannut minun sy-
dämeeni ja määrännyt tehtäväksi
Jerusalemille. Eikä minulla ollut
mukanani muuta juhtaakaan kuin
se juhta, jolla minä ratsastin.
13 Ja minä lähdin yöllä Laakso-
portista Lohikäärmelähteelle päin
ja Lantaportille ja tarkastelin Je-
rusalemin maahanrevittyjä muu-
reja ja sen tulella poltettuja
portteja.
14 Ja minä kuljin eteenpäin
Lähdeportille ja Kuninkaanlammi-
kolle; mutta siellä ei ollut juhdal-
la, jonka selässä minä istuin, ti-
laa päästä eteenpäin.
15 Silloin minä menin yöllä
laaksoa myöten ylöspäin ja tar-
kastin muuria. Sitten minä pala-
sin taas Laaksoportin kautta ja
tulin takaisin.
16 Mutta esimiehet eivät tietä-
neet, mihin minä olin mennyt ja
mitä tein, sillä minä en ollut vie-
lä ilmaissut mitään kenellekään,
en juutalaisille, en papeille, yli-
myksille, esimiehille enkä muille,
joiden oli oltava mukana siinä
työssä.
17 Mutta nyt minä sanoin heille:
Te näette, missä kurjuudessa me
olemme, kun Jerusalem on autio
ja sen portit tulella poltetut. Tul-
kaa, rakentakaamme uudestaan
Jerusalemin muuri, ettemme