Basic HTML Version
Ensimmäinen Samuelin kirja
989
Herran kasvojen eteen ja saa
jäädä sinne ainiaaksi.
23. Hänen miehensä Elkana
sanoi hänelle: Tee, niinkuin
hyväksi näet, jää kotiin, kunnes
olet hänet vieroittanut; kunhan
Herra vain täyttää sanansa.
Niin vaimo jäi kotiin ja imetti
poikaansa, kunnes hän vieroitti
tämän.
24. Mutta kun hän oli hänet
vieroittanut, vei hän hänet
kanssansa ottaen mukaansa
kolme härkää, yhden eefa-
mitan jauhoja ja leilin viiniä;
niin hän toi hänet Herran
huoneeseen Siiloon. Mutta
poika oli vielä pieni.
25. Ja teurastettuaan härän he
toivat pojan Eelin tykö.
26. Ja Hanna sanoi: Oi,
herrani, niin totta kuin sinä
elät, herrani, minä olen se
vaimo, joka seisoin tässä sinun
luonasi rukoillen Herraa.
27. Tätä poikaa minä rukoilin;
Herra antoi minulle, mitä
häneltä pyysin.
28. Sentähden myös minä
suostun antamaan hänet
Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä
hän olkoon Herralle annettu.
Ja Samuel rukoili siellä Herraa.
2. Luku
1. Ja Hanna rukoili ja sanoi:
Minun sydämeni riemuitsee
Herrassa; minun sarveni
kohoaa korkealle Herrassa.
Minun suuni on avartunut
vihollisiani vastaan, sillä minä
iloitsen sinun avustasi.
Luuk. 1:46 Ja Maria sanoi:
Minun sieluni suuresti ylistää
Herraa,
2. Ei kukaan ole pyhä niinkuin
Herra; paitsi sinua ei ole
yhtäkään, eikä ole kalliota
meidän Jumalamme vertaista.
Ps. 86:8 Ei ole sinun
vertaistasi, Herra, jumalien
joukossa, eikä ole vertaa sinun
töillesi.
Jes. 44:8 Älkää vavisko älkääkä
peljätkö. Enkö minä aikoja
sitten antanut sinun kuulla ja
sinulle ilmoittanut, ja te olette
minun todistajani: Onko muuta
Jumalaa kuin minä? Ei ole
muuta pelastuskalliota, minä en