Basic HTML Version
Ruutin kirja
975
itkivät
Ruut 3:1 Niin Noomi, hänen
anoppinsa, sanoi hänelle:
Tyttäreni, minäpä hankin sinulle
turvapaikan, että sinun kävisi
hyvin.
10. ja sanoivat hänelle: Me
seuraamme sinua sinun kansasi
luo.
11. Mutta Noomi vastasi:
Kääntykää takaisin, tyttäreni;
miksi te lähtisitte minun
kanssani? Voinko minä enää
saada poikia miehiksi teille?
5. Moos. 25:5 Kun veljeksiä
asuu yhdessä ja joku heistä
kuolee eikä hänellä ole poikaa,
niin älköön vainajan leski
menkö naimisiin muuhun
sukuun, syrjäisen miehen
kanssa. Hänen lankonsa
yhtyköön häneen, ottakoon
hänet vaimokseen ja
täyttäköön häntä kohtaan
langon velvollisuuden.
12. Kääntykää takaisin,
tyttäreni, menkää, sillä minä
olen liian vanha joutuakseni
miehelään. Vaikka ajattelisinkin:
'Minulla on vielä toivoa', ja
vaikka vielä tänä yönä joutuisin
miehelään ja synnyttäisin
poikia,
13. ette kai te kuitenkaan
odottaisi, kunnes he kasvaisivat
suuriksi, ette kai te kuitenkaan
sulkeutuisi huoneeseen ja olisi
miehelään menemättä. Ei,
tyttäreni; minä olen hyvin
murheissani teidän tähtenne,
sillä Herran käsi on sattunut
minuun.
Job 19:21 Armahtakaa minua,
armahtakaa, te, minun ystäväni,
sillä Jumalan käsi on minuun
koskenut.
14. Niin he korottivat vielä
äänensä ja itkivät. Silloin Orpa
suuteli anoppiaan jäähyväisiksi,
mutta Ruut riippui kiinni
hänessä.
15. Ja Noomi sanoi: Katso,
kälysi on kääntynyt takaisin
oman kansansa ja jumalansa
luo, käänny sinäkin kälysi
kanssa.
16. Mutta Ruut vastasi: Älä
vaadi minua jättämään sinua ja